Heti näin alussa pahoitteluni pitkästä postausvälistä. Tässä postauksessa tuleekin sitten kaikenmaailman asiat, jotka ovat kohdanneet minut kuluvan kuukauden aikana, kuten esim. Hipposportissa käynti, 1-tason koulukilpailut kotitallilla, jouluaatto ja sen sellaista..
Aloitetaan siis Hipposport-käynnistä. Mehän kävimme siellä jo marraskuun puolella satula-asioissa. Ongelmana meillä oli edellisen satulan (Kieffer Donaun) kanssa se, että se oli etupainoinen ja aiheutti Rinan rintarangan jäykistymisen. Hipposportissa meitä oli vastassa Atte, joka on erittän kokenut satulansovittaja. Ja siltä hän vaikuttikin. Saimme esimerkillistä ja ammattimaista palvelua, enkä kadu ollenkaan, että päätin lähteä Espooseen asti Rinan kanssa vaikka matka Loimaalta tuntuikin hieman pitkältä trailerin kanssa. Katsoimme ensin Hipposportin sisätiloissa muutamia satuloita, jonka jälkeen valitsimme niistä kolme ja lähdimme testaamaan niitä Kilon tallin maneesiin. Ennen kuin nousin kyytiin, Atte laittoi painematon Rinan selkään vähän niinkuin satulahuovaksi, jotta näkisimme myös tietokoneelta, miten satula istuu. Kokeilin ensin kahta estesatulaa ja sen jälkeen koulusatulaa. Meillä menikin hassusti: satulankokeilujärjestys oli myös satuloiden paremmuusjärjestys. Ensimmäinen satula (Prestigen estesatula) oli ihan ok, toinen satula (Brunon estesatula) oli jo vähän parempi (erityisesti minulle) ja kolmantena, viimeisenä kokeiltu satula (Antaresin koulusatula) oli ehdottomasti paras sekä minulle että Rinalle. Joten koulusatulahan sieltä lähti mukaan :) Äitini otti hieman videota, kun ratsastin satuloilla, joten pystytte ehkä näkemään myös ulospäin eron satuloiden välillä (tarkkailkaa erityisesti minun asentoa ja Rinan rentoutta)!
Joulukuun alussa tallillamme pidettiin 1-tason kouluratsastuskilpailut, joihin minäkin pääsin osallistumaan. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin mennyt Rinalla ja Onnilla, mutta suunnitelma kariutui siihen, että Rina oli niin hirveä ratsastaa, että ei olisi ollut mitään järkeä mennä kouluaitojen sisälle. Joten starttasin vain Onnin kanssa He B: K.N. Specialin sekä He A:1. Helpon A:n rata olikin Onnin ensimmäinen A:n rata! Tuomarin antamat pisteet eivät olleet päätä huimaavia (B:stä 56% ja A:sta 53,5%), mutta meillä tavoitteena oli vain hyväksytty tulos - ja se tuli molemmista luokista! Ensimmäisessä luokassa Onnia jännitti melko paljon valkoiset aidat, tuomari, kukat yms yms...mutta kun toisen kerran pääsimme aitojen sisälle, niin sitten Onni pisti parastaan. Jännittyneitä hetkiä oli toki A:ssakin, mutta hieman vähemmän kuin B:ssä :) Alapuolella meidän molemmat radat videoituna.
Tietysti heti koulukisojen jälkeen, Rina on alkanut menemään taas parempaan suuntaan :) Nyt viimeisen muutaman viikon aikana se on osoittanut uutta puolta itsestään. Se on ollut ratsastaessa parempi kuin koskaan, mutta samalla se on ollut villimpi kuin koskaan meillä ollessa :D tietysti Rinan villiys ei ole mitenkään hurjaa (pientä säpsyilyä ja säntäilyä sinne tänne), mutta kuitenkin! Ilokseni Rina on alkanut ottamaan myös kontaktia ihmiseen aivan eri tavalla. Karsinassa se tulee heti luokse, kun saavumme pikkusiskoni kanssa tallille ja harjatessa se ei ole enää ollenkaan arka (lukuunottamatta "kaikki-tappavat-minut-päiviä"). Selän arkuus on myös huomattavasti vähentynyt uuden satulan myötä ja Rinan lihakset ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Olen siis erittäin ylpeä Rinasta! Vaikka Rina on ollut nyt myynnissä jo tovin, niin siitä ei ole kuitenkaan tullut sen enempää kyselyitä. Onhan se tietty ihan ymmärrettävää, että ostajat eivät halua ostaa jo "valmiiksi rikkinäistä" hevosta. Mutta sanottakoon näin, että minua se ei ole hirveästi haitannut, vaikka Rina ei ole mennyt kaupaksi, koska tällä hetkellä se on niin ihana, että en tiedä haluanko luopua siitä sittenkään! <3
Kaiken tohinan keskellä joulukin on onnistunut vilahtamaan jo ohitse. Joululahjoista en ole enää viime vuosina niinkään välittänyt, vaan nykyään jouluruoka on se, mikä hallitsee joulunodotusta, joulua ja joulun jälkeistä aikaa ;) Vastusteluista huolimatta sain kuitenkin muutamia joululahjoja. Lempijoululahjani olikin (suklaan lisäksi) Adelen "25"-levy - se on niiiiin hyvä! Nyt minulle on kuitenkin tullut suunnitelmiin ostaa niin sanottu "joululahja-joulun-jälkeen-itselleni". Olen nimittäin todella pitkään halunnut ostaa nappanahkaiset kokochapsit, joita mm. Parlanti myy. Siinä on vain sellainen pikku juttu, että esimerkiksi nuo Parlantin kokochapsit maksavat n. 300 € heidän omilta sivuilta tilattuna (Suomesta ostettuna n. 450 €).... Joten ehkä odotan vielä sitä lottovoittoa tai rikasta sponsoria?? Toinen vaihtoehto olisi ostaa Hööksin nahkaiset kokochapsit, jotka maksavat paljon vähemmän (n. 130 €). Mutta miksi, oi miksi, minun pitää olla niin pitkä, että noissa Hööksin kokochapseissa ei ole tarpeeksi pituutta minulle :( Noh, katsotaan, katsotaan...
Tässä hieman joulukuvia!
 |
| Tallin joulujuhla maistui hyvälle :) |
 |
| Terri-tonttu |
 |
| Meidän koirat ovat tunnettuja joulun bilehilejä... |
 |
| Vili-tonttu (joka näki ruokaa) |
 |
| Alpo-tonttu |
 |
| Jouluajelulla Virun kanssa. |
 |
| Magical. |
 |
| Joulun syömiset! |
Ehkäpä isoin uutinen on ollut kuitenkin se, että äiti sai vihdoin ja viimein niskatuen pois! Joten olen vapaa! Jihuuu! Katsotaan siis, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti uusia kujeita :)
Hyvää Uutta Vuotta 2016 kaikille!
Mari
