Heipat kaikille pitkästä aikaa!
Kai sitä voi sanoa, että kesä tuli ja meni, koska siltä se ainakin tuntuu. Touko-, kesä-, heinäkuu... Ja nyt ollaan jo elokuussa. Kulunut kesä toi minulle monia haasteita ja pohdintoja. Olen ehtinyt vierailemaan monessa eri paikassa, juhlimaan enemmän kuin tarpeeksi ja hevostelemaan melkein 24/7. Mutta tässä sitä vielä ollaan, hengissä!
Tänä kesänä meillä oli tosiaan juhlia enemmän kuin laki sallii... Mukaan mahtui isoveljen ylioppilasjuhlat, pikkusiskon rippijuhlat, vanhempien kummipojan rippijuhlat, mummon 90-vuotissyntymäpäiväjuhlat... Itse pyrin olemaan juhlissa mahdollisimman paljon paikalla, mutta aina se ei onnistunut, sillä työt kutsuivat. Tässä kuitenkin muutama kuva juhlista (ja minusta ihmisen näköisenä, älkää pelästykö).
Kesäkuun viimeinen viikko meni lomaillessa ja silloin ehdin tekemään mm. kesäreissun Yyteriin, josta on tullut oikeastaan jo perinne. Siitä lähtien, kun vietin kolme peräkkäistä kesää Ratsastuskoulu Castellossa ratsastusleirillä, olen halunnut käydä Yyterissä aina kesällä. Pääsimme leireillä aina laukkaamaan hevosten kanssa sinne hiekkarannoille, eikä sellaista todellakaan pääse tekemään ihan joka paikassa! Tänä vuonna kamera ei tullut valitettavasti mukaan, mutta jaksan katsella edelleen kuvia, jotka otin muutama vuosi sitten Yyterin hiekkarannoilta.
Ehkä suurin muutos tälle kesälle tapahtui viikko sitten, kun Rina muutti uuteen kotiin. Rinahan oli myynnissä ihan alkukeväästä, jolloin muutama ihminen kävi sitä silloin koettamassa, mutta ei sen enempää. Vedin Rinan pois myynnistä, treenasin sillä koko kevään ja kesän ja nyt kun laitoin sen uudestaan myyntiin, niin ei tarvittu kuin yksi kokeilija ja se oli siinä. Aluksi miltei kauhistutti ajatus siitä, että Rina lähtee, mutta totta puhuen, en tipauttanut kyyneltäkään (vaikka haikeaa se oli!!!), kun lastasin Rinan vieraaseen traileriin. Tämä siksi, että tiesin: se ei olisi voinut saada parempaa kotia. Rina meni juuri oikeille ihmisille ja en voi vieläkään uskoa kuinka hyvä tuuri minulla oli tässä tapauksessa!
Ehdin kuitenkin kisata Rinan kanssa muutamaan otteeseen 1-tason koulukilpailuissa ja meidän tulossaldo oli erittäin hyvä: kaikista starteista tuli yli 60% tulos, plussana yksi 3. sija ja yksi voitto! Tässä vielä videoidut radat, niitä on edelleen kiva katsoa! (Ensimmäinen video on tosin vain koulurataharjoitus, mutta jälkimmäinen on meidän "voittorata". Voitte itse katsoa ja ehkä myös todeta saman kuin minä: Rina on kuin eri hevonen näissä kahdessa videossa!)
Ja sitten vielä muutamia kuvia kisareissuilta!
 |
| Rinan paras kaveri Rommi oli myös kisamatkoilla mukana. |
 |
| Hevosenhoitajana toimi äiti! |
No niin, eteenpäin. Kuten on todettu ennenkin, hevosasioissa en jää kauhean kauaksi aikaa "laakereilleni lepäämään". Muissa asioissa saatan olla välillä hajamielinen (ainakin äiti niin kovasti väittää), mutta kun puhutaan hevosista, niin silloin ei tule kysymykseenkään varhaisiän dementia! Jo ennen kuin Rina oli edes lähtenyt pihasta, aloin etsimään varovaisesti (tai en välttämättä kauhean varovaisesti) uutta hevosta. En kuitenkaan halunnut ostaa heti uutta omaa, vaan tällä kertaa astuin minulle tuntemattomaan hevosmaailman osioon. Aloin katselemaan nimittäin ylläpitoon tarjottavia hevosia. Monet tyrmäävät heti ajatuksen ylläpitohevosista, mutta niissäkin on poikkeuksia. Tiedän monta tarinaa, joissa lopputulos on ollut kaikkea muuta kuin katastrofi.
Itse löysin netin välityksellä aivan ihanan ylläpitohevosen, jonka hain eilen eläinlääkärin tarkastuksen kautta kotiin! Kestinhän olla ilman "omaa hevosta" jopa kokonaiset seitsemän päivää... Hevoseton on huoleton, mutta minäpä en halua olla huoleton! Tästä hevosesta tulee vielä esittelyä myöhemmin, joten stay tuned. En ole vähään aikaan ollut näin innoissani jostain hevosesta ja tämän tapauksen kohdalla voin paljastaa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä :) Lempinimikin on jo keksitty (tosin tallikavereiden puolesta): Iso G, sillä säkäkorkeutta löytyy vähän alle 180 cm!
 |
| Ensimmäistä kertaa maneesissa! |
Seuraavaan kertaan,
Mari
