(Ensin varoituksen sana: jos olet erittäin herkkä ihminen, etkä halua nähdä mitään ällöttävää, tätä postausta ei kannata rullata loppuun asti. Siellä on kuvamateriaalia jalastani viime syksyltä. Not nice.)
Elämässä mikään ei ole pysyvää ja elämme koko ajan muutoksessa, oli se muutos sitten globaalia tai ihan meidän omassa elämässä tapahtuvaa. Itse olen selvinnyt tämän vuoden aika lailla kunnialla läpi: merkittävin tapahtuma tähän asti on ollut varmaankin oman hevosen, Rinan myyminen. Tietysti ei voi vielä sanoa varmaksi mitään, koska tätä vuotta on vielä kokonaiset kaksi kuukautta jäljellä, mutta voiton puolella ollaan jo...! Tai sitten ei. Jotenkin minusta tuntuu, että omalla kohdalla isoimmat muutokset tapahtuvat aina syksyllä. Viime vuoden syksy jäi todellakin mieleen, eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Minun jalkaleikkaus - lähtö Ruotsiin - takaisin Suomeen - äidin tippuminen ja niskan murtuminen... Huhhuh. Jännittää jo, päästäänkö ensi vuoden puolelle ehjin nahoin.
Itse olen vaihtamassa taas työpaikkaa. En halua sen enempää kertoa (ainakaan vielä), että minne olen seuraavaksi menossa, koska minun tuurillani sössin kuitenkin kaiken, jos edes yritän hehkuttaa sitä julkisesti liian aikaisin. Mutta sanottakoon, että olen todella mielissäni uudesta työpaikastani ja toivon, että pääsen oppimaan siellä kaikenlaista - hevosiin liittyvää tietenkin.
Valitettavasti jouduin sanomaan Geelle, a.k.a Ransulle, heipat viime viikonloppuna, kun palautin sen omistajalleen. Olin kaavaillut, että olisimme ehtineet tekemään paljon enemmän, mutta tällä kerralla kävi näin. Yllätyin, miten paljon kolmessa kuukaudessa olin ehtinyt muodostamaan tunnesidettä Ransuun, sillä oli kyllä todella haikea ja surullinen olo jättää Ransu toisen tallin tarhaan... Toivon kuitenkin, että tiemme kohtaavat Ransun kanssa uudestaan joku päivä! Teinkin Ransusta pienen videon, jossa on video- ja kuvamateriaalia treeneistämme (mm. Piia Pantsun estevalmennuksista Ratsastuskeskus Ainossa!).
 |
| Elokuussa 2016. |
 |
| Poni pomppaa! |
 |
| Rakennekuvat vertailussa. |
 |
| Ransu lokakuussa 2016. |
 |
| Söpöin! |
Nyt saa siis aika näyttää, että mihin päin mennään. Olen kuitenkin yllättävän rauhallisin mielin tulevasta. Tai sitten en vain enää osaa murehtia liikaa, koska sitä murehtimista on ollut mielestäni aivan liikaa viime vuosina.
 |
| Lempi kuvani tältä syksyltä. |
Koska tämä postaus on ollut ehkäpä hieman mitäänsanomaton, niin tähän loppuun ajattelin vielä julkaista ennennäkemätöntä materiaalia viime syksyltä, kun tulin Ruotsista. Tämä kyseinen kuvamateriaali muistuttaa minua (ja ehkä muitakin) vastedes siitä, että jos käyt leikkauksessa, ota kuntoutumiseen varattu sairasloma ihan vain sairaslomana. Vaikka leikkaus olisi kuinka helppo ja pieni, niin siitä voi kehkeytyä isompi juttu, kuten minulle kävi. Tosin, kuvassa näkyvien tikkien piti olla itsestäänsulavia, että kaikki ei ollut minun syytäni...heh.
 |
| Nämä kuvat viikko leikkauksen jälkeen eli ennen Ruotsiin lähtöä. |
 |
| Nämä kuvat Ruotsin jälkeen ennen antibioottikuuria ja uutta sairaslomaa. Hups. |
Voitte ehkä kuvitella, miltä tuntui pitää kenkiä jalassa.. Mutta! Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää :D
Pitäkää itsestänne huolta!
Mari
