Jipii!
Heipat taas kaikille! Syksy tuli ja meni, ja niin joulukin! Onneksi sentään joulusuklaat riittävät vielä hetken aikaa ja joululomakin jatkuu vielä noin viikon verran. Nyt odotellaan uutta vuotta (johon on enää ihan muutama tunti!) ja sen jälkeen yliopiston kevätlukukauden alkamista. Uskomatonta, että luokanopettajan opintoja on jo melkeinpä puolisen vuotta takana - ja yksi ihka oikea harjoittelukin mahtui joukkoon!
 |
| Talvinen maisema |
 |
| Winter wonderland |
Näiden pakollisten vuodenajoista puhumisen jälkeen, voisin kertoa, että mitä minulle oikeasti kuuluu. Voin todeta, erittäin lyhyesti ja ytimekkäästi, että minulle kuuluu aivan loisteliaan hyvää. Siis oikeasti. En oikeasti muista koska viimeksi olen ollut yhtäjaksoisesti näin iloinen ja onnellinen.
Se on niin hassua, kuinka elämä voikaan muuttua ihan päälaelleen, ihan muutamassa päivässä. "Uuden elämäni" ensimmäiset päivät sijoittuivat alku syksyyn, kun uusien opeopiskelijoiden (eli vuosikurssilaisteni) kanssa suuntasimme Alkuseikkailu 2017 -leirille. Seikkailu kesti muutaman päivän ja itselleni se oli enemmän kuin vain leiri: se oli ensimmäinen kunnon sysäys tuleville opiskeluille. Vaikka aluksi jännitin todella paljon ja olin osittain epävarma itsestäni ja ulosannistani, niin huomasin melko pian, että se tosiaankin riittää, kun on yksinkertaisesti vain oma itsensä! Tulen muistamaan Alkuseikkailun varmasti lopun elämääni; ei pelkästään sen takia, että leikin sen parin päivän aikana varmasti enemmän kun koko siihenastisen elämäni, vaan myös siksi, että tajusin olevani juuri oikeassa paikassa. Ja se, jos mikä, on hyvä tunne.
"No mitenkä ovat opiskelut sujuneet?" Monet varmasti kuulevat tämän kysymyksen erityisesti ikääntyneempien sukulaisten suusta. Itsekin olen päässyt vastaamaan tähän kysymykseen jo monta kertaa ja vastaukseni on ollut aina sama: "Todella hyvin, kiitos kysymästä." Ja parastahan tuossa vastauksessa on ollut se, että en sano sitä ainoastaan sen takia, että sukulaiseni ja tuttavani olettavat kuulevansa sen, vaan siksi, että se on totisinta totta. Voi että sitä motivaation määrää, mikä minusta tällä hetkellä kumpuaa. Nytkin, kun kirjoitan tätä postausta niin oikeasti käyn hitusen verran jopa ylikierroksilla: mietin jo koulun jatkumista ja pohdin, että mitä kaikkea uutta tulenkaan oppimaan. En toki voi sanoa, että jokaisena koulupäivänä luennot menisivät yhtä lennokkaasti, mutta koen, että jokainen yliopistolla vietetty päivä vie minut lähemmäksi opettajuutta, niin hyvässä kuin pahassa!
Tänä syksynä meillä on ollut lukujärjestyksessä melkoisen monta kurssia menossa. Meillä on ollut mm. puheviestintää, käsityötä, äidinkieltä ja kirjallisuutta, matematiikkaa, liikuntaa... Olen huomannut, että kaikista eniten olen pitänyt liikunnasta. Olen kokenut olevani siinä eniten "elementissäni" ja olen pystynyt ajattelemaan ko. ainetta opettajan näkökulmasta. Sivuaineen valinta tulee omalle kohdalleni vasta 2. vuoden keväällä, mutta olen jo tässä vaiheessa melko varma, mihin haluaisin kohdistaa katseeni: liikunta ja kuvataide. Meillä ei ole harmillisesti ollut vielä kuvataidetta (se tulee lukujärjestykseen vasta ensi vuonna), mutta olen mukavasti onnistunut soveltamaan sitä jo käsityön tunneilla suunnitellessani tämän syksyn töitä, kuten mm. neulatyynyä ja käsinukkea.
 |
| Sivellinteline (käsityöt - kovat materiaalit) |
 |
| Käsinukke ja neulatyyny (käsityöt - pehmeät materiaalit) |
 |
| Elektroniikkapeli (käsityöt - kovat materiaalit) |
 |
| Piparkakkumuotti (käsityöt - kovat materiaalit) |
 |
| Pöllöpiparkakkuja :) |
 |
| Porokoristeita kartongista |
 |
| Kierrätysmetallista tehty pöllöhahmo (käsityöt - kovat materiaalit) |
 |
| Painettua kangasta, josta tehtiin kassi (käsityöt - pehmeät materiaalit) |
 |
| Kassin toinen puoli (käsityöt - pehmeät materiaalit) |
Mainitsin tuossa alussa, että olemme ehtineet käydä jo vähän harjoittelemassa opettajuutta, niin kyllä vain, pääsimme maistamaan sitä ihan oikeaa opettajan työtä, ihan oikeassa koulussa! Itse pääsin opettamaan alkuopetukseen ja vieläpä kieliluokalle, ja voin kertoa, että olin aivan toisissa maailmoissa sen jälkeen. Onnistuin tuomaan aikaisempaa opettajankokemustani ratsastuskentiltä koululuokkaan, mikä oli mahtavaa. Opin sen kolmeviikkoisen harjoittelujakson aikana paljon sekä itsestäni että opettajuudesta, enkä malta odottaa seuraavaa harjoittelua!
Yliopistolta olen saanut myös paljon uusia kavereita - ihanaa! Kuluneen syksyn aikana sanavarastoni on kertynyt muillakin kuin hevossanaston sanoilla ja osaan keskustella myös muistakin aiheista kuin hevosista :D Pienet ovat elämän ilot!
Jos vielä vähän hehkuttaisin tämän hetkistä elämääni, niin on pakko kertoa, että pitkästä aikaa olen pystynyt harrastamaan pyöräilyä! Olen siis kulkenut yliopistolle (ja takaisin) pyörän kanssa ja minulle tuleekin arkipäivisin pyöräiltyä sellaiset 11 kilometriä per päivä! Kun käymme meidän harjoittelukoulullamme Turun Normaalikoulussa, niin sinne minulle tulee vielä enemmän kilometrejä: 11 km/suunta eli yhteensä 22 km/päivä. Toivon tietysti, että pystyisin koko vuoden läpi pyöräilemään, mutta Suomen talven tuntien, välillä on vain turvallisempaa mennä neljällä renkaalla.. Mutta peukut siis pyöräilylle!
 |
| Nastarenkaat kunniaan! |
Opiskelujen lomassa, olen onnistuneesti pystynyt pitämään myös hevoset kuvioissa. Olen edelleen päässyt käyttämään ja ylläpitämään ammattitaitoani tallitöiden ja ratsastustuntien pidon merkeissä Ruskolla ja koen, että se on erittäin hyvää vastapainoa opiskelulle. Arkiviikkoni menevät siis pääasiassa niin, että arkipäivisin minulla on yleensä yhtenä iltana muutama ratsastustunti pidettävänä ja viikonloppuisin teen aamu- ja päivätallia.
Ratsastaminen on jäänyt viime aikoina erittäin vähäiselle, mutta en ole sen suhteen ottanut mitään paineita. En usko, että ratsastustaitoni tulee radikaalisti huononemaan, vaikka pitäisinkin taukoa. Se on itseasiassa vain hyvä, että minulla on nyt aikaa harrastaa erilaisia liikuntalajeja, jotka tuovat minulle täysin erilaista lihaskuntoharjoitusta. En tietystikään sano kieltävästi, jos joku pyytää minua ratsastamaan: kunhan vain aikaa riittää, niin voisipa tässä ehkä itselleni jotain ratsastettavaakin katsella :) Ajoittain tulee kyllä ikävä Anttia, Rinaa, Ransua... Niin ihania muistoja monistakin hevosista, erityisesti Ypäjältä!
Vielä muutamia kuvia tältä syksyltä ja talvelta meidän rakkaista lemmikeistä :)
 |
| Terri & Ruska |
 |
| Terri & Ruska |
 |
| Terri |
 |
| Ruska |
 |
| Vili |
 |
| Vili |
 |
| Alpo |
 |
| Terri & Ruska |
 |
| Vili & Alpo |
Eipäs minulla tässä muuta. Hyvin menee, mutta menköön!
Kiitos vuodesta 2017 kaikille ja ihanaa uutta vuotta 2018, itse ainakin odotan sitä innolla!
Terveisin,
Mari
