Viime keskiviikkona olimme Rinan kanssa ensimmäistä kertaa keskiviikkokisoissa. Keväällä meillä ei ollut ainuttakaan mahdollisuutta päästä Ypäjälle "keskareihin", koska olin aina illat varattuna Naantalissa, mutta nyt syksyllä kun minulla ei ole ollut mitään muuta kuin aikaa, niin ei muuta kun hevosta koppiin ja kisoihin! Rina osaa matkustaa onneksi täydellisesti ja myös kisapaikoilla se käyttäytyy aivan moitteettomasti, joten kisareissut eivät ole juttu eikä mikään! Keskareissa menimme ohjelman He B:0, joka sopii ihan OK:sti Rinalle. Ainoa huono puoli siinä ohjelmassa on se, että se on lyhyellä radalla, joten tuntuu, että Rina ehtii ottamaan vain muutaman askeleen pitkää sivua kun ollaan jo kulmassa. Toisaalta hyvä puoli lyhyessä radassa on se, että ratsastaja pysyy hereillä koko ajan, eikä hevonen ehdi valahtamaan pitkiä sivuja porhaltaessa liian pitkäksi. Kisoissa olisi kyllä ollut He A:2, joka olisi ollut pitkällä radalla, mutta en uskaltanut ihan vielä lähteä A:ta starttaamaan, kun Rina on kuitenkin tullut vasta sairaslomalta.
Verryttely ja rata olivat Haimi-hallissa, joka on kokonsa puolesta mukava maneesi. Vaikka verryttelyssä olikin jonkin verran porukkaa, tila ei käynyt liian ahtaaksi. Jokainen sai mennä oikeastaan mihin suuntaan halusi, kunhan piti silmänsä auki. Verryttelyssä pyysin Rinalta ainoastaan helppoja asioita: tein siirtymisiä kaikkien askellajien välillä ja houkuttelin Rinaa pehmeämmäksi kyljistä volttien ja ympyröiden avulla. Pysähdyksen ja peruutuksen otin ainoastaan kerran, koska sitä emme ole ehtineet vielä harjoittelemaan kotona niin paljon ja Rina tuppaa välillä hermostumaan siitä. (Ex-) Estehevosissa on joskus se huono puoli, että ne ottavat peruuttamisen rangaistuksena, jonka vuoksi kestää aikansa, ennen kuin peruutuksista saa rentoja. Hevosethan eivät myöskään vapaana ollessaan huvikseen peruuttele, joten joillekin hevosille peruutus on jo ihan luonnostaankin vaikea käsittää.
 |
| Mira ja Rina |
 |
| Mira ja Rina |
Rata meni meiltä oikeinkin hyvin, jos vertaa sitä varten käytettyä harjoittelumäärää. Pientä epätasaisuutta oli, varsinkin laukassa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä meninkin näihin keskiviikkokisoihin ajatuksella: kokemusta, kokemusta, kokemusta. Mielestäni kukaan ei voi ratsastaa liian monta koulurataa varsinkaan nuorella hevosella. Helpot luokat kun ovat pääasiassa pelkkiä siirtymisiä ja kääntämisiä täynnä, niin se on ihan kuin harjoittelisi kotona (plussana vain valkoiset aidat ja vähän enemmän porukkaa) :) Tulokseksi saimme 60,600%, joka on mielestäni oikeinkin hyvä Rinalle! Alta voitte katsoa ratamme.
Viime sunnuntaina olimme Rinan kanssa taas kouluratsastustunnelmissa, kun osallistuin Pauliina Hukkasen kouluvalmennukseen. Tämä oli meidän ensimmäinen oikea kouluvalmennus yhdessä, ratsukkona. Teimme tunnin alussa ihan perusasioita, joissa keskityttiin tahtiin ja tasapainoon. Ensimmäiset korjaukset Pavelta minulle olivatkin: "Ylös sieltä!" Tämän käskyn sain kuulla melko moneen otteeseen erityisesti alkutunnin aikana, josta voin päätellä, että olen ratsastanut liian kauan yksin... Pitkänä ihmisenä (180 cm ja rapiat) päädyn erittäin helposti könöttämään niinkuin esteratsastajat estekisojen verryttelyssä konsanaan, jolloinka en häiritse ainoastaan omaa vaan myös ratsastettavan hevosen tasapainoa. Könötyksen mukana tulee tietenkin tiukka tuijotus alas hevosen niskaan, josta minun täytyy ehdottomasti päästä eroon...! Valmennuksen aikana selvisi myös, että olen ratsastanut Rinaa viime aikoina liian pitkänä ja etupainoisena. Lähdimme korjaamaan sitä puolipidätteiden avulla, joka osoittautuikin melko vaikeaksi (Rinan hämähäkkijalat yrittivät sitkeästi huitoa joka ilmansuuntaan). Alkuverryttelyn jälkeen lähdimme ratsastamaan pohkeenväistöä ja voltteja, joiden oli tarkoitus saada hevoset paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Ja eihän siinä mennyt kuin 45 minuuttia! Lopussa Rina oli aivan hikinen, mutta kaikenkaikkiaan saavutimme tavoitteemme: itse pysyin jo paljon paremmin ryhdissä ja Rina kulki raiteilla!
Sitten tähän viikkon. Tallillamme järjestettiin Piia Pantsun kaksipäiväiset valmennukset, joihin minäkin pääsin osallistumaan (vihdoinkin!!). Olen haaveillut Pantsun valmennuksista niin kauan kuin muistan ja Ypäjällähän pääsimme seuraamaan niitä miltei aina.
Tiistaina olin Rinalla Piian kouluvalmennuksessa. Fiilikset olivat koko tunnin suurinpiirtein tällaiset: "Wau, wau, wau". Rina meni niiiiiiiin hyvin!!! En olisi ikinä uskonut, että siitä pienestä hevosesta löytyisi sellaista liikettä, jota se väläytteli!! Suuri kiitos kyllä kuuluu myös Pavelle, sillä ilman hänen sunnuntaista valmennusta ja tasapainon etsimistä, Piian harjoitukset olisivat olleet erittäin vaikeita Rinalle. Teimme valmennuksessa ihan perusjuttuja. Harjoituksina toimivat avotaivutukset, sik-sak pohkeenväistöt, pysähdykset, peruutukset, voltit, ympyrät ja siirtymiset. Huomautuksia sain erityisesti alussa liian pitkästä ohjasta, jonka seurauksena käteni oli hieman liian takana ja joka vaikutti ratsastusasentooni. Myös puolipidäte-sana kajahti maneesissa minulle kohtalaisen monta kertaa... Mutta valmennuksen päätteeksi minulla oli tasapainoinen hevonen, joka liikkui ylämäkeen (!) ja jota pystyi muovaamaan mihin suuntaan tahansa! Piian kommentit olivat lopuksi: "Eihän nivelrikkoiset hevoset tolleen liiku!" Otin sen kehuna, sillä Rina sai valmennuksen aikana monta kertaa "duktig häst" kommentin :) Kommenttia sain myös istunnastani. Osaan kuulemma myötäillä hevosen liikkeitä hyvin ja joustin juuri oikeasta paikasta ristiselästä. Tulevia ratsastuskertoja ajatellen täytyy muistaa siis sanat "puolipidätteet" ja "ylämäkeen", koska niin saan rakennettua Rinan oikein päin! Harmittavasti kuvaaja (eli Mira) oli koulussa, joten en saanut yhtään otosta tästä valmennuksesta :(
Keskiviikkona olivat vuorossa estevalmennukset ja sinne pääsin hyppäämään Onnilla (om. Johanna ja Anni Nohteri), jolla olin hypännyt tasan kerran aikaisemmin. Olinkin ennen valmennusta aivan hermona: mitenköhän se sujuisi niin vähäisellä harjoituksella ja erityisesti, kun samassa valmennuksessa oli paljon kokeneempia ratsukoita. Mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että jännitys ja hermoilu olivat aivan turhaa, sillä valmennus meni todella hyvin! Onnin kanssa oli yllättävän helppo hypätä ja onnistuin näkemään jopa paikat esteille, joka ei ole minulle aina niin helppoa. Teimme paljon kääntämistä ja jumppaa, joka tekikin Onnille hyvää, kun se on hieman kankea käännöksissä ja takajalkojen kanssa hidas. Tämä on nähtävissä videollakin joissain hypyissä. Lopuksi ratsastimme radan (jossa olikin hieman muistamista) ja joka oli aivan super. Hyppäsimme tasolla 90-100cm, joka tuntui Onnin kanssa erittäin pieneltä! Lopuksi, kun kokoonnuimme yhteen loppupalautetta varten, Piian kommentti minulle oli: "Mut sähän osaat ridaa!" :O !?! :O !!?! :O !?! :O !! Olin tästä erittäin häkeltynyt, enkä muuta siihen osannutkaan änkyttää, kuin "aij, kiitos"! Mutta tässä teille pieni maistiainen valmennuksesta ja hypyistä!
Niin. Voitte kuvitella kuinka pilvissä olin ja olen edelleen valmennuksien jälkeen. Teki kyllä niin hyvää päästä piiiitkästä aikaa valvovan silmän alle ratsastamaan ja kaiken huipuksi saada tunnustusta ratsastustaidostani sellaiselta kokeneelta valmentajalta/ratsastajalta (ja samalla idoliltani) kuin Piia Pantsu on. Huh. Tämän motivaation avulla kestän helposti ainakin jouluun asti. Ja ties vaikka pääsisin vielä toisen kerran Piian valmennuksiin ennen joulua!
Mari
