16. Valtakunnassa kaikki hyvin

Moikka!

Huh! Ihan kuin olisin kirjoittanut edellisen postauksen edellispäivänä...tai ainakin tuntuu siltä, koska kulunut kuukausi on mennyt niiiiin nopeasti! Mutta mikäs siinä - aika menee nopeasti kun on kivaa! 

Työni Equstomissa on alkanut todella hyvin ja viihdyn erinomaisesti. Myös Rina on tottunut uusiin maisemiin ja saanut uusia kavereita. Rinan suhdestatukseksi voisi nyt laittaakin "vaikeasti määriteltävässä suhteessa", sillä Rinan uusi tarhakaveri on puoliveriruuna Rommi, joka asustaa Rinan naapurikarsinassa. Karsinassa ollessaan Rommi luimistelee Rinalle, eikä näytä tykkäävän kenestäkään, mutta tarhassa he ovat parhaita kaveruksia! Ruuna ja tamma eivät välttämättä aina sovi tarhakavereiksi, mutta ainakin nyt näyttäisi siltä, että vaikka Rinalla olisi kiima, niin Rommi on liian ruuna ymmärtääkseen siitä sen enempää...

Treenit Rinan kanssa ovat sujuneet loistavasti. Olen lisännyt Rinan ruokintaan hieman lisää valkuaista lihasten kasvattamisen tueksi. Rinan ruokintaan kuuluukin nyt:

- Säilöheinää n. 9 kg /päivä
- KRAFFT Grund  0,75 l /päivä
- Racing Builder Mix 0,5 l /päivä
- Chevinal Plus 30 ml /päivä
- Suppleaze Gold 20 g /päivä
- Valkosipulijauhe n. 20 g /päivä

+ Porkkanoita ja omenanmakuisia hevosnameja :) 

Lisänä ruokintaan on tullut siis tuo Racingin Builder Mix, joka tarjoaa juuri sopivan valkuaislisän. Pikkuhiljaa suunnitteilla on nostaa Grundin ja Builder Mixin ruokintamääriä: nyt ne ovat vielä uusia rehuja Rinalle, joten niiden syöttäminen täytyy aloittaa varovasti. Joku on saattanut huomata, että en syötä Rinalle erikseen kivennäistä. "Syy" löytyy Grundista: siinä on jo valmiiksi lisättynä tarvittavat kivennäiset. Siinä on myös vitamiineja, mutta nyt kun Rinalle on tullut paikanvaihdos ja siinä samalla myös jokakeväinen karvanvaihto, olen antanut tuota Chevinal Plussaa ylimääräisenä vitamiinilisänä. Suppleaze Gold on myös uusi tuttavuus. Se ei ole rehu vaan ravintolisä, joka vaikuttaa hevosen niveliin ja lihaksiin suotuisasti (tai niin sen ainakin pitäisi tehdä). SG:ia ennen meillä oli käytössä Synequin, mutta nyt kun se loppui, ajattelin antaa muillekin ravintolisämerkeille tilaisuuden. Sen näkee sitten kuukausien kuluessa, onko SG:lla sama positiivinen vaikutus Rinan liikkumiseen kuin edeltäjällään. 

Ruokinnanmuutoksen lisäksi Rinan satula on käytetty muokattavana Hipposportissa ja Rina sai myös hierouksen muutama viikko sitten. Ihan perushierous se ei kuitenkaan ollut, sillä hierojalla oli mukanaan eräänlainen sähkölaite, jonka kanssa hän pystyi antamaan lihaksiin pehmeitä impulsseja, jotka rentouttavat lihasta ja pehmentävät jumeja. Pahoja jumeja ei ollut onneksi missään, mutta pientä hoidettavaa oli siellä täällä, erityisesti etuosassa. Oli mukavaa nähdä, kuinka Rina alkujännityksen jälkeen rentoutui ja vastasi hienosti "sähköhoitoon" :)

Yksi asia minua on kuitenkin kaihertanut viime aikoina. Nimittäin se, että olen ratsastanut liikaa yksin. Älkää käsittäkö väärin: minulla on ollut kyllä maneesissa muita ratsukoita kanssani aina välillä, mutta en ole ratsastanut valvovan silmän alla. Eilen (pitkäperjantaina) se asia onneksi korjaantui. Pääsin huippukouluratsastaja Jenny Erikssonin kouluvalmennukseen. Ja voin kertoa, että vaikka hinta oli suolainen, niin valmennus oli kyllä jokaisen euron arvoinen. Jenny oli siis todella hyvä! Valmennusta ennen minua kieltämättä vähän jännitti, sillä Rinahan on vielä melko vihreä kouluratsu, eikä se osaa mitään sen ihmeempiä "temppuja". Jännitys oli kylläkin ihan turhaa: Jenny on ammattilainen ja osasi teetättää meille juuri sellaisia tehtäviä, jotka paransivat Rinan liikkumista, erityisesti laukassa. Jenny korjasi myös minun asentoa hieman pystympään. Ratsastan kuulemma kuin remonttiratsastajat konsanaan (eli könöttäen, ylävartalo edessä ja kädet kuin kanan siivet) :D hups. Tunti oli siis työntäyteinen meille molemmille, mutta Rinan asentoon löytyi ilahduttavasti lisää ryhtiä. Jenny antoikin kotiläksyksi siirtymisten tekemisiä (siis paljon niitä!!!), sillä ne toimivat myös tunnin aikana erittäin hyvin. Rinan täytyy oppia odottamaan minua, eikä vain niin että se viuhtoo etupainoisena menemään (niinkuin se valmennuksen alussa teki) eikä välitä puolipidätteistä pätkääkään. Vaikka olen itseksenikin siirtymisiä tehnyt, ne jotenkin tulevat aina pinnalle valmennuksissa: niitä ei siis pysty tekemään ikinä liikaa!! Mutta tässä hieman videomateriaalia valmennuksesta!





Nyt heti huhtikuun alusta minulla itselläni on taas jälleen jännät paikat: muutan ensimmäistä kertaa omaan kämppään. Ihan ikioma omistusasunto se ei tietenkään ole, mutta se ei todellakaan haittaa. Huhtikuun alussa minulla on myös syntymäpäivät, eli täytyykin tästä alkaa suunnittelemaan sekä synttäri- että tupaantuliaisjuhlia...hmmm. 

Mutta! Tällä kertaa valtakunnassa muuten kaikki hyvin!

Ensi kertaan,
Mari

15. Ja alamäen jälkeen tulee....

Heipat kaikille pitkästä aikaa!

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta Netflix ja Neiti Fisherin murhamysteerit ovat vieneet kaiken vapaa-aikani...siinä vasta huippuakin huipumpi sarja. Mutta siis, hengissä ollaan. Ja kaiken lisäksi vieläpä iloisin mielin! Tai oikeastaan, tuo on ehkäpä liian lattea ilmaus tämän hetkiseen mielentilaan verrattuna. Sillä viimeiset pari viikkoa olen katsellut maisemia Nurmijärvellä, tehden tallimestarin töitä! Kyllä, luitte aivan oikein. Vihdoin ja viimein, meininki on jotakin muuta kuin luen-kotona-kirjaa-ja-sulkeudun-neljän-seinän-sisälle-meininki. If you know what I mean. Ja se jos mikä on mieltä ylentävää!

Totta puhuen, jo ennen kuin aloitin työt Nurmijärvellä, olin hetken aikaa töissä Hevosopistolla. Kyllä, luitte taas aivan oikein. Syy miksi siellä olin, oli se, että Hevosopiston talleissa oli paljon tallivuorossa olevia opiskelijoita sairaana, jolloin tallitöitten tekeminen koitui erittäin raskaaksi jäljelle jääville opiskelijoille. Joten tattadaa! Sain kunnian mennä lappaamaan *askaa, näin suoraan sanottuna. Mutta uskokaa tai älkää, se oli ihan huippua - olla taas Ypäjällä, nähdä tuttuja kasvoja (niin hevosten kuin ihmisten) ja tehdä ruumiillista työtä. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olin kaivannut sitä. Lannan lapioiminen siis auttoi (ja auttaa) niin henkisesti kuin fyysisesti! Jos ei siis lasketa sitä ensimmäisen työpäivän jälkeistä olotilaa....olo oli kuin jonkun pahan salihabatreenin (ja päälle vielä maratooni) jälkeen. Tsiisus. Sen lisäksi, että olin Hevosopistolla, autoin myös kaverini tallissa, kun heilläkin tarvittiin auttavaa kättä. 

Rina valmiina matkaa varten.

Mutta nyt kirjoitan siis täältä Nurmijärveltä Equstomista, jossa Rinakin nykyään majailee! Rina tuli mukaani, kun aloitin työni, sillä en halunnut jättää sitä pikkusiskoni ja äitini huomaan (sorry). Ja onneksi otin Rinan kanssani! Jollakin tavalla se täydentää paketin, kun ensin tekee kahdeksan tuntia tallitöitä ja sitten illalla vielä ratsastaa päälle: ne toimivat itselleni hyvänä vastapainona toisilleen. Vaikka olisi kuinka väsynyt tarhauksen, ruokintojen ja 20 karsinan jälkeen niin se, että pääsee hevosen selkään, jaksaa ilahduttaa minua aina. Mutta pakko myöntää, että se on välillä melko mielenkiintoista esim. yrittää istua Rinan harjoitusravissa kun tuntuu, että lihakset joiden pitäisi pitää minut siellä ravissa, tuntuvat makaroonilta... 

Ensimmäinen yhteinen peiliselfie.

Vielä en ole saanut kuitenkaan ns. omaa kattoa pääni päälle. 1.4. vapautuu (ihka ensimmäinen) vuokra-asuntoni Nurmijärveltä, ja siihen asti asustelen tallilla sijaitsevassa pihamökissä. Mutta nyt kun joka päivä on tekemistä, niin päivät menevät nopeasti ja ennen kuin huomaankaan, saan ruveta ostelemaan sisustustarvikkeita kämppääni. Melko jännittävää, ettenkö sanoisi. Tai voi olla, että ennen Ikeaa, kävelen Zoo Jatariin ostamaan itselleni kämppäkaverin :) Mainitsinko muuten jo, että minulla on söpöjä kämppiksiä nyttenkin? En ole nähnyt niitä sen enempää, mutta kuullut sitäkin paremmin. Vinkkinä: niillä on viikset, neljä söpöä käpälää ja pitkähkö häntä. Ja yleensä, jos ja kun ne nähdään, kiljutaan.

Rinasta on vielä pakko mainita tähän loppuun. On pakko myöntää, että siitä on kuoriutunut kyllä upea hevonen. Vähän samalla tavalla kuin rumasta ankanpoikasesta kuoriutuu joutsen niin tässä tapauksessa kaulattomasta ruikusta on kuoriutunut...noh, oikeasti ratsastettava hevonen. En jaksa odottaa kesää ja kisoja! Tavoitteenani olisi, että jos tämä kevät menee hyvin harjoitusten (ja kaiken muunkin) suhteen, niin pääsisimme starttaamaan ensimmäisen A:n radan viimeistään kesällä. Fingers crossed! Ensi viikolla menemme käymään Hipposportissa tarkistuttamassa satulan, nyt kun Rina on saanut eri tavalla lihaksia, erityisesti selkäänsä. Mielestäni satula on alkanut hieman kiristämään, mutta voi olla, että olen vain ylihysteerinen sen suhteen. Jos kuitenkin jotain täytyy muuttaa, niin toivottavasti ainakin satulan vaihdolta vältytään, sillä tuo Antarésin koulusatula on ollut kyllä aivan unelma. Nyt hieman kuvia kehiin - Rinasta tottakai :)

Yritys on ainakin kova pitää itseni kartalla mm. kengitysten, rokotusten, raspausten suhteen..

Rinan mielestä yksäreiden hoitotila on jännittävä isolla J:llä. Mutta mitä sitä ei tekisi porkkanoiden eteen..

Uusi, ihana otsapanta.

Olen ehtinyt olemaan täällä uudessa paikassa vasta muutaman viikon, mutta silti minusta tuntuu, että olen ollut täällä aina. Voi olla, että se tekee osansa, että saan tehdä asioita sillä tavalla kuin minusta tuntuu parhaimmalta (kunhan tietysti kaikki työt tulevat tehtyä) ja saan tehdä työstäni ns. oman näköisen. Mutta ehkä suurimman osan tekee se, että kaikki ihmiset täällä ovat niin mukavia. Minut on otettu vastaan paremmin kuin olin osannut alunperin kuvitella ja olen niin kiitollinen siitä. Ja olen iloinen myös siitä, että kroppani on jaksanut tehdä tätä. Sen jälkeen, kun minut "käännytettiin" pois viime syksynä Lohjalta, saamatta edes koeaikaa, olen halunnut ns. todistaa erityisesti itselleni, että en ole fyysisesti rajoitteinen. Päinvastoin. Tällä hetkellä, minusta tuntuu paremmalta kuin vähään aikaan on tuntunut, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja se jos mikä on mahtavaa. Ehkä nyt alkaa taas vaihteeksi se kuuluisa ylämäki. Ollaan sitä tässä jo tovi odotettukin.

Palaillaan taas!
Mari