Uutisissa on ollut viime aikoina paljon juttua kesästä. Onko se nyt sitten kylmä vai kuuma. Siitä johtuen olen pohtinut viime päivinä (tai oikeastaan enemminkin viime viikkoina) kuluneita vuosia ja erityisesti kesiä ja sitä, että kuinka monet kesät ovat menneet hevosten parissa. Monet sukulaiset/tuttavat/ystävät ovat menossa tai ovat olleet nyt kesällä matkoilla joko ulkomailla tai täällä koto-Suomessa. Itse olen tänä kesänä reissannut paljon Naantali-Loimaa-Naantali väliä. Tämä kesä onkin ollut sillä tavalla "erityinen", sillä ensimmäistä kertaa olen ollut palkallisissa töissä koko kesän. Vaikka hevoset pitäisivät kesälomaa, silti niitä pitää jonkun ruokkia ja hoitaa.
Joskus tulee sellainen olo, että tätäkö teen loppu elämäni? Aamulla tallille, päivällä tallille, illalla tallille. Viikonloppuna tallille. Kesällä ja talvella tallille. Tallille, tallille, tallille. En ole ikinä ollut festareilla enkä missään juhannusbileissä tai muissa kesän tapahtumissa. Hevoset ovat vieneet kaiken sen ajan.
Pelottavaa on tulevaisuus. Löydänkö ns. oman paikkani hevosalalla. Ovatko nämä kaikki kesät menneet ns. hukkaan hevostellessa? Pelkään myös sitä, että olenko jäänyt kaikesta paitsi. Olisiko minun pitänyt käydä matkoilla tai festareilla? Eikö niiden pitäisi kuulua jokaisen minun ikäisen ihmisen elämään? Rusketusraidat ja se kaikki siihen liittyvä.
Olen päätynyt siihen ratkaisuun, että ei, en ole jäänyt mistään paitsi. Rusketusraidat olen saanut ratsastuskentältä tuntien pidosta. Matkustelu ei ole ikinä ollut minulle tärkeää, sitä tulee jos on tullakseen. Suomi kelpaa minulle varsin hyvin. Festarit yms. eivät ole ikinä vetäneet puoleensa, joten miksi minun pitäisi mennä sinne väkisin? Todennäköisesti en saisi sieltä mitään muuta kuin vahvistuksen siihen, että ne eivät ole minun juttuni.
Se, mitä kaiketi yritän tässä nyt sano on se, että jokainen valitsee millaisen kesän haluaa viettää. Toisille se on matkustamista ja turistikohteita. Toisille kesä merkitsee mökkeilyä. Toisille, kuten minulle, kesään ei mahdu muuta kuin hevoset. Hevoset eivät ole minulle harrastus vaan elämäntapa. Tämä virke onkin pätenyt jo monta hevoskesää.
Kesän parasta ratsastusurheilua! Kuvassa Ypäjä Ellen, kesä 2014 |
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti