Olen tämän viikon saanut nauttia ruhtinaallisesta lomasta!!
...Niin siis mikä loma? Oikeastaan juttu on niin, että olen juossut paikasta A paikkaan B ja kotona yrittänyt järjestää tavaroita, myydä vanhoja heppatavaroita jne jne jne... Niin. Monet sanovatkin, että loman loputtua he menevät töihin lepäämään. Huoh.
Rinan kanssa on tehty kaikenlaista viimeaikoina. Heti loman alussa otimme hieman poseerauskuvia. Niistä tulikin todella kivoja. Erityisesti rakennekuvista pystyy huomaamaan Rinan muutoksen. Harmittavasti me emme ottaneet sen enempää kuvia silloin kun Rina saapui meille (helmi-maaliskuun vaihteessa), silloin muutoksen näkisi tuntemattomatkin :) Tässä muutamia otoksia!
 |
| Tämä on mielestäni erittäin onnistunut kuva meidän "talliperheestä" (kuvassa meidän koirat+äiti sekä Rina+Mira) |
Minun pikkusiskoni Mira kävi Rinan kanssa 1-tason estekisoissa keskiviikkona Somerolla. Luokat olivat 60 cm ja 70-80 cm (vaikeutuva ratsastus -luokka). Rinallehan nuo korkeudet ovat kavaletteja, mutta Mira kun on viimeksi kisannut esteitä Helmi-ponillamme (R.I.P), niin tuntumaa pitää saada ensin pienistä esteistä. Rinassa ja Helmissä ei ole nimittäin mitään samanlaista, paitsi ehkä kiltteys ja fiksuus :)
Rinahan on kisapaikalla kuin unelma: ei säiky eikä kyttää ja on oikeastaan jopa parempi ratsastaa kisoissa kuin kotona. Sen takia, vaikka se on nuori ja Mira vielä kokematon, uskallan päästää ne kisaamaan ulkopuolisiin kisoihin saamatta hermoromahdusta. Kokonaisuudessaan kisat menivätkin hyvin, huolimatta yhdestä ohimenosta ja ratsastajan satulasta suistumisesta ;D Nämä olivat Miran ja Rinan ensimmäiset yhteiset estekisat ja sen takia odotuksia ei ollut oikeastaan ollenkaan.
60 cm (4 vp) meni muuten todella hyvin, mutta tie 5. esteelle (pysty, jossa oli valkoinen lankku/aita) oli hieman huono ja se kostautui ohimenolla: Rinan katse oli menossa vasemmalle, jossa oli toinen este hypättävänä. Onneksi uusi lähestyminen oli parempi ja este päästiin yli kunnialla. Loppurata menikin hyvin.
70-80cm (hyl.) päättyi samalle "kirotulle" esteelle nro 5 (Rina ei ollut tosin ainoa, joka siihen stoppasi, ko. esteelle tuli myös paljon pudotuksia). Omasta näkökulmasta siihen oli sekä hieman hankala lähestyminen että se oli myös pieni optinen harha hevoselle (valkoinen lankku/aita, jonka päällä punamusta puomi). Noh, niinhän siinä kävi, että Mira ei pitänyt sitä samaa vasenta puolta tarpeeksi hyvin/napakasti kiinni ja sieltä Rina pääsi taas ohi. Tällä kerralla ratsastajan tasapaino ei kuitenkaan pitänyt... :P Rina olikin ihmeissään ja hämmentynyt Miran mätkähdettyä maahan: "Mitä sä siellä alhaalla teet?! Eksä pysynytkään selässä??" Ei muuta kuin verkassa uudestaan selkään ja vielä yksi hyppy verkkapystylle, joka oli hyvä. Alla Miran molemmat radat. Tippuminenkin tallentui kameralle ;)
Onneksi emme ole huonoja häviäjiä ja pystymme käsittelemään takaiskut ilman itkuparkuja. Mirallekaan ei onneksi käynyt mitään sen pahempaa kuin että pehva tuli hieman kipeäksi :D Naureskelinkin, että nyt meillä on sama tippumistilasto Rinan kanssa: itse on tullut landattua Rinalta meidän ensimmäisissä maastoestevalmennuksissa Ypäjällä, silloin oli nimittäin hieman villiä menoa...
Torstaina olimme katsomassa meidän entisen hevosen Hovi-Siirin varsaa. Myimme Siirin n. 1,5 vuotta sitten keväällä, kun sen kapasiteetti tuli vastaan. Varsa on Siirin ensimmäinen ja Siiri on kuulemma ollut erittäin hyvä äiti! Meillä ollessaan, kun se tarhasi muiden kanssa, Siirillä oli hassu tapa aina puolustaa heikompia. Esimerkiksi kesäisin laitumella se etsi aina lauman heikoimman ja "puolusti" sitä muilta hevosilta (kaikki kanssatarhaajat eivät kylläkään pitäneet tästä..). Nyt Siirillä onkin sitten ihan ikioma puolustettava, joka varmasti tykkää huomiosta :)
 |
| "Hei! Olen Helinä!" |
Eilen Rinalla oli vuorossa irtojuoksutusta. Irtojuoksutus on sinänsä kiva tapa hevoselle päästää kaikki ylimääräiset höyryt pois (nimenomaan hyvällä pohjalla), mutta huonoja puolia siinä on esimerkiksi ne, että hevonen voi hypätä aidan yli ja kengät voi irrota aika helpostikin (jos riekkuu tarpeeksi). Irtojuoksutusta ei kannata harrastaa välttämättä myöskään vaivaisilla hevosilla. Rinalle irtojuoksutus on harvinainen herkku: ratsastajan kanssa kun pitää mennä niiiin hitaasti (Rinan mielestä), niin irtona ilman ratsastajaa saa mennä sitten niin lujaa kuin halua :) Se on kuitenkin todella fiksu tässäkin hommassa. Rina jarruttaa aina ajoissa ja pukittelee vain keskellä kenttää, jolloin ei ole mitään vaaraa osua aitaan.. Se on mielestäni ihanaa nähdä, kun hevonen juoksee juoksemisen ilosta! Alapuolella pieni videopätkä (tosin hieman huonolaatuinen) Rinasta irtojuoksemassa.
Seuraavaan kertaan,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti