7. Equine College Ypäjä - osa 4/4

Jes!

Vihdoin ja viimein pääsin kirjoittamaan viimeisen osan Ypäjä-bloggaussarjasta. Tästä se lähtee!

Kolmoistutkinnon sain siis loppuun jouluna v. 2013. Minun kanssani valmistuivat muutama muu kolmoistutkintolainen sekä kaikki kaksoistutkintolaiset. Muut kolmoistutkintolaiset saivat kylläkin samaan aikaan hevosenhoitajan paperit (eli valmistuivat Hevosopistolta), mutta ylioppilastutkinto/lukion kurssit oli vielä monella kesken. 
Syy miksi halusin valmistua jo puoli vuotta aikaisemmin oli nimittäin se, että pääsin jatkamaan heti tammikuussa ratsastuksenohjaajakoulutukseen. Olin käynytkin ROKin "normi"soveltuvuuskokeissa keväällä ajatuksena se, että olisin tehnyt sekä kolmoistutkintoa että ROKia jotenkin samaan aikaan syksyllä, mutta silloin ei ollut vielä tietoa KROI-opiskelulinjan alkamisesta. KROIssa ja ROKissa on siis se ero, että ROKilla tulee ratsastuksenohjaajaopintojen lisäksi myös hevosenhoitajakursseja. KROIlla opiskellaa vain ratsastuksenohjaajaopintoihin kuuluvia kursseja. Itse kun olin käynyt hevosenhoitajaopintojen kurssit jo kolmoistutkinnossa, niin se olisi ollut turhaa minulle mennä opiskelemaan niitä uudestaan ROKille. 

KROI:lle järjestettiin omat soveltuvuuskokeet, kun varmuus ko. opiskelulinjasta saatiin. Olin kuitenkin saanut tiedon (aikaisemmista soveltuvuuskokeista), että olin päässyt sisään ROKille, joten minun ei tarvinnut enää mennä erikseen KROIn sov.kokeisiin. Se olikin aikamoista säätöä, mutta loppujen lopuksi saatiin asiat ja opiskelut menemään hyvin, että pääsin aloittamaan ratsastuksenohjaajaopinnot ajallaan tammikuussa 2014 seitsemän muun KROIlaisen kanssa :)

Tallikissa Markku esteratsastuksen parissa (meni tuonne ihan itse!)

Heti aloitettuamme, meille tuli nuorten hevosten koulutus -jakso. Ratsastuksenohjaajalinjallahan kaikki saavat (usein parin kanssa) koulutukseen vähintään yhden sisäänratsastettavan/peruskoulutettavan hevosen eli ei ole erikseen suuntautumisvaihtoehtoja, kuten esim. hevosenhoitajalinjalla. Ratsastustaidon on oltava siis sen mukainen: sen takia ROKin soveltuvuuskokeissa katsotaan ennen kaikkea sitä perusratsastusta ja tasapainoa, tietysti hevoseen vaikuttaminen myös yhtenä osana. Itse sain sisäänratsastettavaksi Hevosopiston oman kasvatin Ypäjä Isännän, joka oli nuoresta iästään huolimatta iso, erityisesti säkäkorkeudeltaan (ei sitten leveydeltään niinkään). Opetimme parini kanssa Isännälle alusta alkaen juoksutuksen, satulan ja lopulta ratsastajan kantamisen selässä. Alussa Isännällä oli hieman omaa mieltä, erityisesti juoksutuksessa, vaikka muuten kiltti olikin. Selkään kiipeäminen ja askellajien opettelu menikin sitten paljon helpommin, ainoastaan kääntyminen oli hieman vaikeaa (erityisesti laukassa) kun hontelot jalat menivät välillä minne sattui.. B-hevosia meillä oli vuoden aikana muutamia, joiden kanssa teimme nuorten hevosten näytöt.

Ypäjä Isäntä

Ypäjä Ellen (pelkäsi puomeja, muttei esteitä :D)

Hetken aikaa B-hevosena ollut Ypäjä Hyrrä (vas.)

Alusta asti meillä oli nuorten hevosten lisäksi myös A-hevoset, joiden kanssa aloimme miltei heti harjoittelemaan jo ensimmäistä kouluratsastusnäyttöä varten (He B: K.N. Special). Totta puhuen, KROIn aikana minulla ei ollut kauheasti vaihtelua A-hevosen kanssa: Ypäjä Tocantins "Antti" oli nimittäin minulla miltei koko vuoden. Ensin minulle ei ollut kylläkään laitettu Anttia, mutta kun Antin ja toisen ratsastajan kemiat eivät kohdanneet, niin minä sain sen. Minulla oli tietysti se etu, että olinhan jo ratsastanut Anttia jonkin verran edellisellä opintolinjalla, joten tiesin jo hieman sen ajatuskulkua.

Ensimmäinen ratsastuskuva minusta ja Antista (kuvassa ei onneksi näy kuinka punainen olen)

Antti oli alussa e-rit-täin hidas pohkeelle ja muutenkin pääosin peruutus-vaihteella käyvä. Ensimmäiset ratsastustunnit olivatkin melkoista tuskaa, hiki valui nimittäin molemmilla. Pikku hiljaa aloin kuitenkin tajuamaan, miten Anttia piti ratsastaa. Kun aloimme kouluratsastuksessa käymään Anna-Mari Viitasen (Vinnun) tunneilla, silloin "tieni" Antin mieleen vasta avautui. Vinnu opetti tajuamaan, että erityisesti hitaita hevosia ei voi ratsastaa vaan kovempaa ja kovempaa, ilman että ne valuvat pitkiksi ja veteliksi - mieluummin hitaammin ja rauhallisemmin ja sitä kautta aktivoi takajalat mukaan. Sen jälkeen Antin ratsastaminen tuntui miltei helpolta :)

Antero keskiviikkokisoissa (josta tuli He A:n luokkavoitto!)

Paras <3

Tein Antin kanssa suurimman osan ratsastuksenohjaajan näytöistä (niin koulun kuin esteet). Ennen opiskelijoille tuloa Antti oli Perttu Pasurilla ratsastettavana. He menivät yhdessä pääasiassa esteitä ja Antti onkin hypännyt 110-120 cm ratoja. Esteratsastuksen saralla, minulla kesti aikansa, että pääsin hyppyihin mukaan. Antti korvasi alussa nimittäin hyvän hyppytekniikan raa'alla voimalla: hypyt lähtivät maasta melkoisella voimalla (erityisesti isommilla esteillä) ja ne suuntautuvat suoraan ylöspäin. Ja voin kertoa, että kun 175 cm valtamerilaiva lähtee ponnistamaan, siellä onkin mielenkiintoista olla. Alussa laukkakin oli niin hakusessa, että esteille oli hankala lähestyä. Laskeutuminen oli myös miltei turvalleen lentämistä. Muistankin erittäin elävästi Susanna Freyn (esteratsastuksenopettajamme) kommentit meidän ensimmäisen estenäytön jälkeen: "Työvoittohan se oli!" :D ja niin se oli minunkin mielestäni, näin jälkeenpäin ajatellen! Antin kanssa pääsin osallistumaan myös Markus Scharmanin esteklinikkaan, joka oli huippukokemus!

Ensimmäisiltä estetunneilta

Antti onkin monilta osin edelleen "elämäni hevonen" vaikka en enää opiskelekaan Hevosopistolla. Se on täydellisen kokoinen minulle, raamikas, kiltti ja ennen kaikkea tarpeeksi juntti :) Anttihan on nykyään Hevosopiston ratsastuskoululla, joten mikään tappokone se ei todellakaan ole ja juurikin sen kiltteyden takia sillä voikin ratsastaa miltei kuka tahansa. Mutta se onkin oma lukunsa, että miten sen saa kokoamaan itsensä, tekemään täydelliset takaosakäännökset ja pohkeenväistöt, laukkaamaan lyhyttä laukkaa, ravaamaan lisättyä ravia tasapainossa.. Antti ei anna nimittäin mitään ilmaiseksi, mutta sitten kun pääsee sen kanssa samalle aaltopituudelle, niin Antti tekee mitä tahansa ratsastajan puolesta. 

KROIn aikana pääsimme ratsastamaan paljon. Saimme usein lomailevien luokkien hevoset käyttöömme omien lisäksi, jolloin ratsastuskertoja saattoi tulla 3-4 per päivä helposti. Oli hienoa päästä ratsastamaan monilla erilaisilla hevosilla sekä esteitä että koulua. Kesällä pääsimme ratsastamaan myös maastoesteitä sekä nuorten että A-hevostemme kanssa. Maastoesteiltä jäi sekä meille että myös opettajille hyvät muistot, kun milloin mikäkin hevonen pääsi vapaaksi, kun erityisesti nuoret hevoset heittivät meitä tantereeseen ihan vain siksi, että oli niin kivaa. 

Ellen

Pääsin myös kilpailemaan paljon enemmän kuin hevosenhoitajalinjalla. Itse kilpailin mm. Antin kanssa koulua, esteitä ja kenttää aluetasolla. Kaikkien yllätykseksi (myös minun) sijoituimmekin monesti: mm. kisaviikolla sijoituimme sekä kentän harrasteessa että kouluratsastuksessa He A-luokassa. Esteet menivät myös hyvin, mutta emme vain olleet tarpeeksi nopeita sijoittuaksemme :)

Ensimmäisissä maastoestekisoissa (keskiviikkokisat)

Natsos, jonka kanssa olin Suomen ratsujen kuninkaallisissa.

Lorentson pääsin esittämään SRK:n orikavalkadissa, siinä vasta upea suomenhevosori!

Ratsastuksenohjaajalinjalla, ratsastuksen ohella, tietysti myös opetimme Hevosopiston ratsastuskoulussa. Saimme miltei heti keväällä omat opetusryhmät. Joillakin oli lapsiryhmiä ja joillakin aikuisratsastajia (ryhmät jaettiin pääasiassa opettamiskokemuksen mukaan). Itselläni oli melko paljon kokemusta tuntien pitämisestä jo valmiiksi, joten sain sekä keväällä että syksyllä aikuisratsastajien ryhmän. Jokaista opetusharjoitusta ennen suunnittelimme paperille tehtävän. Paperille (tai pikemminkin lomakkeelle) piti kirjoittaa tehtävän lisäksi myös mm. miten opetan ja miksi opetan. Se ei nimittäin riittänyt, että tekaisi pelkästään jonkun yksinkertaisen tehtävän päästään ja meni opettamaan. Jokaisen opetusharjoituksen kohdalla piti oikeasti miettiä. Omalla kohdallani "lomake" toimi erittäin hyvin: sekä asiakkaat oppivat että minä opin. Minkä tahansa liikkeen yleensä oppiikin itse paljon paremmin, kun pilkkoo avut "osiin". Opetusryhmien kanssa teimme syksyllä meidän opetusloppunäyttömme (välinäyttöjä emme ollenkaan tehneet, koska aika loppui kesken :D). Tietysti jokaisen opetusharjoituksemme jälkeen saimme palautetta, mutta se oli paljon pelottavampaa opettaa niin, että joku antoi siitä oikeasti numeron. Onneksi omalla kohdalla näytöt menivät hyvin - käsien tärinästä huolimatta..!

Opetusharjoituslomakkeen yksi osa-alue :)

Vuosi 2014 olikin minun paras vuosi tähän asti. KROIlla sain ratsastaa paljon, opettaa viikoittain, kantaa enemmän vastuuta tallissa, olla toimihenkilönä miltei jokaisessa tapahtumassa, tekemään "omaa" estettä (jokainen luokka saa halutessaan tehdä). Pääsimme myös HIHSiin ratsastamaan ratsastuskoulun hevosilla Hevosopiston esitykseen. Toimihenkilönä olemisesta tulikin pieni vitsi luokan kesken. Vaikka meitä oli vain kahdeksan, meidät pyydettiin aina kaikkialle: rakentamaan koulu- ja esteradat, auttamaan muitten luokkien este- ja koulunäytöissä, tekemään tallia kun muilta luokilta oli paljon opiskelijoita sairaslomalla... Ei ollut paikkaa, jonne KROIta EI olisi pyydetty. Mutta ei siinä mitään - esim. mitä enemmän kouluratoja rakensi, sitä paremmin kirjaimetkin oppi siinä samalla! 

HIHS-harjoituksissa Stikkanin kanssa

Järjestimme myös itse pieniä tapahtumia, kuten mm. ratsastuskoulun mestaruudet (ensimmäiset Hevosopiston rats.koulun historiassa) ja kirpputorin. Niillä tuotoilla (+ omat rahat) pääsimme tekemään opintomatkan Saksaan, Hampurin Derbyyn, joka oli hieno kokemus. Näimme siellä paljon hienoa ratsastusta (estekatsomo veti kummasti enemmän puoleensa) ja erilaisempaa hevoskulttuuria. Hampurin Derbyn kävijämäärä ja expo olivat myös aivan omaa luokkaansa, kun on tottunut näkemään vain Suomen pienempiä kisoja! Minä pääsin myös matkustamaan Ranskaan, kun minut valittiin Hevosopiston toiseksi edustajaksi kansainvälisiin EEN Student Championship -kilpailuihin. Oli kyllä erittäin erikoista, mutta hauskaa ratsastaa ranskalaisilla hevosilla :D Tähän loppuun vielä muutamia kuvia!

Tammojen punnitusjono

Roope, joka oli ratsastettavanani KROIn lopulla

Vakavana estetunnilla (minä vasemmalla Roopen kanssa)

Erittäin luvallisesti Ypäjä-hallissa (juomahaaste)

Meidän suunnitelma omasta esteestä

Pajalla tekemässä estettä sekä hiomassa ja maalaamassa puomeja

Stigu ja minä HIHS:ssa

EEN Student Championship, Ranska

Tästäkin tuli tällainen romaani! Vuoteen ehti mahtumaan kyllä vaikka mitä. Ehkä se sen takia menikin liian nopeasti :)

Ensi postaus onkin sitten normipostaus, eli kertoilen syksyn suunnitelmia (itsellä puntit tutisee jo) ja Rinan kuulumisia. Stay tuned!

Mari 

6. Equine College Ypäjä - osa 3/4

Toisiksi viimeistä viedään!

Edellisessä postauksessa tuli kerrottua, että pääsin hevosenhoitaja opinnoissani suuntautumaan nuorten hevosten ratsukoulutus -linjalle. Nyt kerron hieman enemmän siitä. Kaikkea en valitettavasti muista järjestyksessä (esim. mikä hevonen minulla oli milloinkin), mutta toivottavasti se ei haittaa.

Ns. remppalinjalla (ei saa sekoittaa siihen aitoon ja vaativampaan remonttiratsastajakoulutukseen) jokainen saa hoidettavakseen ja ratsastettavakseen vähintään yhden hevosen. Ensin alkuun se on yleensä hieman vanhempi hevonen, jota kutsutaan A-hevoseksi. A-hevosilla on jo kokemusta muista opiskelijoista ja näyttökokeista ja niillä onkin tarkoitus tehdä sitten jossain vaiheessa omat sekä väli- että loppuratsastusnäytöt. Kun opiskelijat saavat nuoremman ratsastettavan alleen, sitä kutsutaan yleensä B-hevoseksi. B-hevosella tehdään "nuorten hevosten näytöt" eli mm. nuoren hevosen näyttäminen ratsain, juoksutus sekä mahdollisesti myös irtohypytys. 

Aina ratsastustuntien ei tarvinnut olla vakavia - nenäpäivänä ratsastettiin näin :)

A- ja B-hevosten lisäksi remppalinjalla on myös erikseen nuorten hevosten koulutus -jakso, jolloin jokainen saa yhden sisäänratsastettavan nuoren hevosen. Sisäänratsastettava voi olla joko Hevosopiston omistama ja kasvattama hevonen tai se voi olla yksityinen, joka on tullut Hevosopistolle sisäänratsastettavaksi/peruskoulutettavaksi. Välillä sisäänratsastettava ei ole oikeasti sisäänratsastettava, vaan sillä ollaan jo oltu selässä. Joskus ne ovat opetettu pelkästään ohjasajolle/ajolle (kuten oikeastaan kaikki Hevosopiston varsat). Sellaisiakin tapauksia on ollut, että varsaa ei ole edes välttämättä käsitelty kauhean paljoa. Joskus nuori hevonen saa koulutusta koko rahan edestä, kun sitä opetetaan muuhunkin kuin kantamaan ratsastajaa selässä - Hevosopistolla on nuoria hevosia ajatellen täydelliset maastot ja olosuhteet kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti. 

Toisena opiskeluvuonna, kun suuntautumisemme alkoivat, saimme ensin A-hevoset. Toisilla A-hevoset vaihtelivat monta kertaa ja toisilla ei niinkään, jos hevonen todettiin sopivaksi erityisesti näyttöjä ajatellen. Ensimmäinen pysyvä A-hevoseni oli muistaakseni pv-tamma Rebecca. Rebecan jälkeen minun pidempijaksoisia A-hevosia olivat mm. Ypäjä Tocantins, Vopros II ja Omora. Omora oli myöskin pv-tamma ja erittäin kokenut estehevonen. Omora menikin kaikesta yli: niin maastoesteet kuin rataesteet ylittyivät. Tein Omoralla suurimman osan estenäytöistä, mukaan lukien myös maastoestenäytön. Ypäjä Tocantins, "Antti", osoittautuikin "elämäni hevoseksi" hieman hankalasta alusta huolimatta. Sain sen myöhemmin ratsastuksenohjaajalinjallakin A-hevoseksi, joten kerron Antista enemmän sitten seuraavassa postauksessa. Vopros oli sinänsä ihan oma lukunsa, se oli ensin minulla vähän aikaa A-hevosena, jonka jälkeen se lähti toiselle luokalle ratsuksi, mutta loppujen lopuksi palautui minulle takaisin, koska kukaan ei halunnut ratsastaa sillä :D Vopros on niitä hevosia, jotka olisi parempia yksityisenä tai yhdellä ratsastajalla...tällä hetkellä se on myytävänä ja toivonkin, että joku ostaisi sen. Kiltimpää hevosta saa nimittäin hakea! Muita A-hevosia, jotka olivat hieman lyhempiaikaisia, olivat mm. Da Vinci SWE, Turnipsi, Fleur II, Sena, Soolemiio...tuntuu, että kaikkia Hevosopiston hevosia tuli silloin ratsastettua (ja hyvä niin)! :)

Omora loppunäyttöradan jälkeen :)

Parhaista parhain Antti

Vopros keskiviikkokisoissa

B-hevosia minulla oli muutama kappale remppalinjan aikana (mm. Ypäjä Auri ja Ypäjä Eemeli). Nuorten hevosten koulutusjaksolla sisäänratsastettavana minulla oli yksityinen suomenhevostamma nimeltä Katin Iituli. Se olikin toinen kerta, kun pääsin sisäänratsastamaan nuoren hevosen, sillä ensimmäinen sisäänratsastettavani oli ollut ex-hevoseni Siiri. Hevosopistolla oli sinänsä erilaista sisäänratsastaa hevonen, sillä siihen oli varattu tietty aika (2-3 kk). Siirin kanssa teimme hieman pidemmän kaavan mukaan :) Iitulin kanssa tutustuimme ensin rauhassa juoksutukseen ja satulaan. Sen jälkeen menin osittain satulaan ja sitten kun se meni hyvin, niin lopuksi pääsin kokonaan selkään. Sitten vuorossa olikin kaikkien askellajien opettelu ja maastoilu. Nuorten hevosten koulutus -jaksolta jäi minulle oikein hyviä oppeja tulevaisuutta ajatellen ja se olikin erittäin hyvää tasapaino-, lihas- ja istuntaharjoitusta, kun erityisesti sisäänratsastettavilla hevosilla pitää olla kevyemmässä istunnassa. Peruskoulutetuillakin hevosilla voi olla vielä heikko selkä, jolloin niidenkään selässä ei saa istua liian raskaasti, erityisesti jos hevonen vaikuttaa haluttomalta liikkumaan ratsastajan istuessa alhaalla.

Ypäjä Eemeli

Työssäoppimisista kerron sen verran, että meillä ehti olemaan kolme sellaista. Ne olivat kestoltaan n. 2-3 kk. Jokainen opiskelija sai pääosin valita oman työssäoppimispaikkansa (kunhan se täytti Hevosopiston kriteerit). Omat työssäoppimispaikkani olivat Suomenhevoskeskus Loimihaka (nyk. valmennuskeskus, Loimaa), Hessi-talli (nyk. Mammona-talli, Urjala) ja Millstones (Englanti). Näin jälkiviisaana minun olisi kannattanut valita jo ensimmäisenä työssäoppimisena jokin ulkomaan paikka. Kun menin vasta viimeisenä kertana ulkomaille, harppaus oli todella suuri. Olisin myös päässyt puhumaan enemmän kieliä, jos olisin uskaltautunut lähtemään Suomen rajojen ulkopuolelle aikaisemmin. Mutta sen voin kyllä sanoa, että jokaisesta työssäoppimispaikastani opin jotain, joten mikään paikka ei ollut "turha"!

Englantilaista maisemaa

Yksi Hessi-tallin kasvateista, jota sain ratsastaa työssäoppimisen jälkeenkin

Remppalinjallakin voi vielä tehdä suuntautumisvalinnan: voi suuntautua joko koulu- tai esteratsastukseen. Meidän ryhmäläisillä oli miltei heti selvä visio - esteitä sen olla pitää! Estesuuntautuneet voivat hypätä myös maastoesteitä, joita koulusuuntautuneet eivät pääse ratsastamaan. Suuntautumisvalinnan mukaan myös ratsastusnäytöt vaihtelevat. Jos olisimme valinneet kouluratsastuksen, esim. loppunäyttönämme olisi ollut He A:n ohjelma. Esteratsastuksessa niin ikään meillä oli loppunäyttönämme rata 5, joka on tasoa kavaletti-105cm. Näytöt tulevat vastaan jossain vaiheessa suuntautumista, mutta välinäytöt pyritään aloittamaan mahd. aikaisin, jotta loppunäytöille jää enemmän harjoitusaikaa. Itselläni meni oikeastaan kaikki ratsastusnäytöt mukavasti (arvostellaan 1-3 tai uusittava) ja suuri kiitos kuuluukin niille hevosille, joilla sain mennä ne. Esteratsastuksen loppunäyttö tuli jopa videolle, joka onkin tässä heti alapuolella (rata 5:sen täysistä pisteistä eli numero 3:sesta saankin kiittää Omoraa)!

Hhlu10/rk esteloppunäytön jälkeen!

Kaikkien näyttöjen väleissä kävimme hakemassa kokemusta myös kisaradoilta. Saimme osallistua miltei aina keskiviikkokisohin, jotka ovat edelleen erittäin loistavia harjoituspaikkoja nuorelle hevoselle tai kokemattomalle ratsastajalle. Pääsimme myös Hevosopiston kisaviikolle kisaamaan, josta seuraavassa postauksessa hieman enemmän. 

Hevosenhoitajaopintoihin kuuluu myös toimihenkilönä toimiminen. Olimme "toimareita" mm. Finnderbyssä, Kisaviikolla, Suomenratsujen kuninkaallisissa, oripäivillä yms. Kävimme melkeinpä kaikki tapahtumat läpi. Itse halusin aina esteryhmään: parhaimpia tapahtumia olikin sen osin Finnderby ja kisaviikko, sillä siellä pääsi Derby-kentälle katsomaan esteratsastusta aivan vierestä :) Oli myös erittäin opettavaista rakennella erilaisia esteratoja ratamestarin mukaan, siinä samalla pystyi nimittäin tarkkailemaan erityisen hyvin esimerkiksi sarjojen ja suhteutettujen välejä! Minulle mieleenpainuvin toimihenkilömuisto ei kuitenkaan tullut esteradalta, vaan se tuli siltä matkalta, kun olin menossa toimihenkilöksi. Oli juuri sopivasti ensimmäinen Finnderby-päivä ja viiletin menemään pyörän kanssa 4-tallin takana olevaa soralla päällystettyä mäkeä ja kas kummaa, vedin sinne hienosti lipat. Tuloksena oli: pyörän tanko vinossa ja itselläni vasen puoli ruhjeilla. Jouduinkin menemään Derby-kentän vieressä olevaan ambulanssiin puhdistuttamaan haavat, koska ne olivat keränneet sen verran hiekkaa. Voitte kuvitella kuinka noloa se oli, kun ambulanssi oli kuitenkin tilattu kuitenkin ratsastuskisoja varten. Ja ettei tämä olisi jäänyt tähän, kaiken lisäksi poltin sinä päivänä erittäin pahasti vasemman jalkani ollessani ratahenkilönä, sillä en pystynyt koukistamaan vasenta polveani, jolloinka minun täytyi pitää sitä istuessani koko ajan suorana! Sain ohikulkijoilta erittäin paljon katseita :) Tässä vielä muutama kuva - arvet ovat edelleen muistona sekä polvessa että kyynärpäässä....

Kuten huomaatte, tästäkin postauksesta tuli melkeinpä romaani. Ensi postaus onkin viimeinen Ypäjä-sarjasta ja se tulee käsittelemään minun viimeistä vuotta Ypäjällä, kun olin ratsastuksenohjaajakoulutuksessa. 

Kaikki kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita, liittyivät ne sitten Ypäjään tai eivät :)

Ensi kertaan siis,
Mari

5. Equine College Ypäjä - osa 2/4

Hei taas! Ypäjä-sarja jatkukoon!

Kuten ensimmäisessä osassa jo kerroin, pääsin siis opiskelemaan suoraan peruskoulusta kolmoistutkintoon Ypäjälle. Se, miksi valitsin juuri kolmoistutkinnon oli se, että jos joskus minulle sattuu jotain niin etten voi tehdä enää hevosalan hommia, niin minulla on sitten paperit, joilla voin jatkokouluttautua aivan johonkin muulle alalle. En kyllä millään keksi, mikä se "muu ala" olisi, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan...mutta asiaan!

Kolmoistutkinnossa suoritetaan kirjaimellisesti kolme tutkintoa. Valmistuttua siitä jää käteen sekä hevosenhoitajan ammattitutkinnon paperit, lukion päästötodistus (eli on suorittanut kaikki 75 pakollista kurssia) että ylioppilastutkinto (vähintään neljä ainetta hyväksytysti kirjoitettuna). Eroa vanhaan kaksoistutkintoon (joka on kyllä edelleen voimassa) on juurikin tuo lukion päästötodistus: kaksoistutkinnossa lukion kursseja tulee suoritettua vain osa, jolloin lukion papereita ei saa. Itselläni oli sen verran hyvä keskiarvo 9.luokalta päästyäni (ka 9.8), että minulle oli selvä päätös kumman valitsen. Siinä oli lisäksi sellainenkin hyvä puoli, että jos opiskelut olisivat vaikuttaneet liian rankoilta lukiossa, olisin saanut muuttaa sen kaksoistutkintoon. Tämän päätöksen tekivätkin muutamat meidän luokalta. Kaksoistutkinnosta ei pystynyt kuitenkaan pomppaamaan "ylemmäs" kolmoistutkintoon opiskelujen alettua.

Ypäjä-kisu, joka kävi välillä asuntolassamme :)

Kolmois- ja kaksoistutkinnossa on myös hieman eroa opiskeluajan kestossa. Kolmoistutkintoon on varattu aikaa neljä vuotta ja kaksoistutkintoon 3,5 vuotta, juuri nimenomaan lukio-opintojen eron takia. Kuitenkin, kolmoistutkinto on mahdollista suorittaa 3,5 vuodessa, jos vain haluaa ja jaksaa. Itse nimittäin tein niin, ja pari luokkakaveriani myös, koska meillä oli jo paikka KROI-linjalle (eli ratsastuksenohjaajalinjalle) ennen kuin olimme edes valmistuneet kolmoistutkinnosta. Tästä tempauksesta lisää Ypäjä-sarjan viimeisessä osassa, jossa kerron ratsastuksenohjaajavuodestani.

Meidän luokka oli ihka ensimmäinen "kolmoistutkintoluokka" ja siten olimmekin ns. koekaniineja. Kolmoistutkinnosta ei ollut nimittäin minkäänlaista varmuutta, että tulisiko se onnistumaan (tai pikemminkin tulisimmeko _me_ onnistumaan) ja saataisiinko kaikki sekä hevosenhoitajan että lukion kurssit suoritettua ajallaan. Tavallaan se oli mielenkiintoista kaikkien osalta, koska opettajatkaan eivät tienneet mitä tuleman pitää, mutta toisaalta se oli pelottavaa, koska emme olleet varmoja opiskeluiden onnistumisesta. Näin jälkeenpäin ajatellen, kaikki meni oikeastaan paremmin kuin olisimme uskoneet (ainakin suurimmalla osalla luokasta). 

Kämppäkaverini ja Paroni-poni.

Opiskeluiden alettua syksyllä 2010 meillä alkoivat heti vuorottelemaan hevosopisto- ja lukiojaksot: hevosopistojaksolla opiskelimme hevosenhoitajiksi ja lukiojaksoilla olimme kuin "normaaleja" lukiolaisia. Opiskelujen edettyä teimme myös hevosopistojaksoilla lukion kursseja, jotka piti suorittaa itsenäisesti. Minä (ja ne pari muuta, jotka valmistuivat myös aikaisemmin) suoritin hieman enemmän itsenäisiä kursseja Ypäjä-jaksoilla, mutta se ei ollut ainakaan itselleni suurikaan ongelma - olin kuitenkin sen verran motivoitunut opiskelemaan, että hevosenhoidon ohella teki oikeastaan hyvää avata myös lukion kirjoja :) 

Ensimmäisenä vuotena opiskelimme hevosopistolla pääasiassa kaikki pakolliset hevosenhoitajan ammattitutkinnon teoriat ja käytännöt. Siihen kuuluivat mm. hevosen anatomia, kengityksen perusteet, hevosen ajaminen ja varsan opetus. Itse sain todella paljon irti sekä teoriasta että käytännön tunneista. Oikeastaan kaikki mitä tapahtui Ypäjällä oli mielenkiintoista! Kävin katsomassa paljon valmennuksia ja toisten opiskelijoiden tunteja, koska mielestäni toisten ratsastuksesta oppii paljon. Erityisesti ensimmäisenä vuonna ja ennen suuntautumisia, kun Siiri (ex-heppani) joutui lähtemään pois Ypäjältä, minulla oli paljonkin aikaa katsella muiden ratsastusta. Voin myös lämmöllä suositella jokaiselle opiskelijalle/tulevalle opiskelijalle 5-tallin yläkerrassa olevaa kuntosalia, joka on nimenomaan opiskelijoiden käytössä. Ratsastuksen ja tallitöiden lisäksi täytyy oikeasti muistaa myös muu liikunta, ettei pääse jäykistymään tai tulemaan pahasti toispuoleiseksi.

Erään luokkalaiseni Paroni-poni, jota kävin aina kuvailemassa.

Suuntautumiset hevosenhoitajan opinnoissa alkoivat toisena vuotena. Suuntautumisvaihtoehtoina on (tai ainakin silloin oli) kengitys, hevosharrastepalveluiden tuottaminen eli harrasteohjaaja, nuorten hevosten ratsukoulutus, varustetyöt, varsan opetus sekä ravipuoli. Mainitsin muistaakseni edellisessä postauksessa, että olin laittanut jo etukäteis-hakulomakkeeseen, että haluan alustavasti nuorten hevosten ratsukoulutus -linjalle, eikä mieleni muuttunut, kun suuntautumislinjan ratsastuskokeet tulivat lukujärjestykseen. Tiesin, että halusin ratsastaa ja kehittyä nimenomaan ratsastajana. Perus hevosenhoitajan opintoihinhan kuuluu jonkin verran ratsastusta, mutta se ei ollut läheskään riittävä minulle. Muistan, että menin ratsastuskokeessa Soolemiio nimisellä suomenhevostammalla, jolla olin mennyt aikaisemminkin niillä vähillä tunneilla, joita meillä oli ollut. Minulla kävi silloin siinä mielessä hyvä tuuri, että olin mennyt "koehevosellani" jo aikaisemmin - monet saivat ratsukseen sellaisen hevosen, jolla he eivät olleet menneet lainkaan aikaisemmin. Ratsastuskokeessa ei vaadittu paljoa, sillä siinä katsottiin perusosaaminen ja muutama hyppy pienelle esteelle. Pääasiassa opettajat (=arvioitsijat, jotka olivat silloin Pirkko Herd ja Anni Heikkilä) katsoivat tasapainoa ja istuntaa. Ratsastuskokeen lisäksi jouduimme antamaan vielä suullisen itsearvion siitä, miten ratsastus meni, mitkä olivat kehittämisen kohteita jne. Suuntautumistulosten tultua sain ilokseni huomata, että olin päässyt haluamalleni linjalle eli nuorten hevosten ratsukoulutus -linjalle. Suuntautumisopinnot alkoivat sen jälkeen pikkuhiljaa kaikilla ja siitä alkoikin minulle ihan oma jakso Ypäjällä. 

Lukio-opinnot teimme Loimaan lukiossa. Nykyäänhän hevosopistolaiset menevät Forssan lukioon, sillä ilmeisesti Loimaalla ei enää jaksettu ypäjäläisiä :D no ei, ilmeisesti Forssan lukiossa kursseja pystyy suorittamaan helpommin itsenäisesti (tai jotain muuta vastaavaa), jonka vuoksi päätettiin siirtää lukio-opinnot sinne suoritettavaksi. Onneksi tämä muutos tuli vasta sen jälkeen, kun valmistuin, koska itse loimaalaisena asuin aina lukiojaksot pääasiassa kotona, erityisesti silloin, kun Siiri oli Loimaalla täyshoidossa eikä meillä ollut Ypäjällä nimikkohevosia. Lukio ei ollut mielestäni ollenkaan rankkaa, vaan pikemminkin mielenkiintoista. Voi olla, että osasyy on siinä, että rakastan lukemista, joten lukiokirjat olivat kirjoja siinä missä muutkin. Tottakai välillä tuli sellaisia jaksoja, että oli esimerkiksi paljon lukuaineita, esim. uskontoa, maantiedettä ja biologiaa, jolloin joutui oikeasti lukemaan paljon (jos halusi pysyä mukana tunneilla), mutta vastapainona lukuaineille olin valinnut musiikkia ja kuvaamataitoa, jotka toimivat "pään nollaajana" erittäin hyvin. Lukiossa opin pitämään maantieteestä, josta en pitänyt yhtään ala- ja yläasteella. Yllätyksekseni, koin lukioaikana myös matikan laskuissa sekä ruotsin kielessä "valaistumisen". En tiedä mistä sellainenkin tuli, ehkä huippu motivaatio auttoi siinäkin?! Kirjoitukset jaoin kahteen kirjoituskertaan. Kirjoitin yhteensä viisi ainetta: maantieteen (E=9), lyhyen matikan (E=9) ja ruotsin (M=8), pitkän englannin (M=8) ja äidinkielen (M=8). Äskeisessä lauseessa ovat myös kirjaimet (eli tulokset) oppiaineen perässä. Pakko myöntää, että olin (ja olen vieläkin) erityisen tyytyväinen maantieteen tulokseen, joka jäi ainoastaan muutaman pisteen L:stä (=10)! Lukio meni minun osaltani muutenkin hyvin: päästötodistuksen keskiarvo oli melkeinpä tasan yhdeksän. Yhtään kurssia en joutunut uusimaan eikä yhdestäkään kokeesta tullut nelosta...eiköhän sillä jo pitkälle päästä! Jouluna 2013 sainkin painaa valkolakin päähäni ja käteeni lukion paperit. Hevosopistolta valmistuinkin samoihin aikoihin (noin kuukausi aikaisemmin kuin lukiolta), eikä hevosenhoitaja papereissakaan häpeämistä ollut! Tähän loppuun vielä muutama kuva!

Epävirallinen YO-kuva Siirin kanssa. Oli muuten aika kylmä :)

No niin, tällaista tänään. Joudunkin jakamaan tämän Ypäjä-sarjan neljään osaan, nimittäin en tajunnut kuinka paljon tekstiä tästä tuleekaan :D seuraavassa osassa kerron sitten juurikin tuosta suuntautumisesta (nuorten hevosten ratsukoulutus -linjasta) ja siitä, millaisia A- ja B-hevosia minulla oli. Stay tuned! 

Ensi kertaan,

Mari