7. Equine College Ypäjä - osa 4/4

Jes!

Vihdoin ja viimein pääsin kirjoittamaan viimeisen osan Ypäjä-bloggaussarjasta. Tästä se lähtee!

Kolmoistutkinnon sain siis loppuun jouluna v. 2013. Minun kanssani valmistuivat muutama muu kolmoistutkintolainen sekä kaikki kaksoistutkintolaiset. Muut kolmoistutkintolaiset saivat kylläkin samaan aikaan hevosenhoitajan paperit (eli valmistuivat Hevosopistolta), mutta ylioppilastutkinto/lukion kurssit oli vielä monella kesken. 
Syy miksi halusin valmistua jo puoli vuotta aikaisemmin oli nimittäin se, että pääsin jatkamaan heti tammikuussa ratsastuksenohjaajakoulutukseen. Olin käynytkin ROKin "normi"soveltuvuuskokeissa keväällä ajatuksena se, että olisin tehnyt sekä kolmoistutkintoa että ROKia jotenkin samaan aikaan syksyllä, mutta silloin ei ollut vielä tietoa KROI-opiskelulinjan alkamisesta. KROIssa ja ROKissa on siis se ero, että ROKilla tulee ratsastuksenohjaajaopintojen lisäksi myös hevosenhoitajakursseja. KROIlla opiskellaa vain ratsastuksenohjaajaopintoihin kuuluvia kursseja. Itse kun olin käynyt hevosenhoitajaopintojen kurssit jo kolmoistutkinnossa, niin se olisi ollut turhaa minulle mennä opiskelemaan niitä uudestaan ROKille. 

KROI:lle järjestettiin omat soveltuvuuskokeet, kun varmuus ko. opiskelulinjasta saatiin. Olin kuitenkin saanut tiedon (aikaisemmista soveltuvuuskokeista), että olin päässyt sisään ROKille, joten minun ei tarvinnut enää mennä erikseen KROIn sov.kokeisiin. Se olikin aikamoista säätöä, mutta loppujen lopuksi saatiin asiat ja opiskelut menemään hyvin, että pääsin aloittamaan ratsastuksenohjaajaopinnot ajallaan tammikuussa 2014 seitsemän muun KROIlaisen kanssa :)

Tallikissa Markku esteratsastuksen parissa (meni tuonne ihan itse!)

Heti aloitettuamme, meille tuli nuorten hevosten koulutus -jakso. Ratsastuksenohjaajalinjallahan kaikki saavat (usein parin kanssa) koulutukseen vähintään yhden sisäänratsastettavan/peruskoulutettavan hevosen eli ei ole erikseen suuntautumisvaihtoehtoja, kuten esim. hevosenhoitajalinjalla. Ratsastustaidon on oltava siis sen mukainen: sen takia ROKin soveltuvuuskokeissa katsotaan ennen kaikkea sitä perusratsastusta ja tasapainoa, tietysti hevoseen vaikuttaminen myös yhtenä osana. Itse sain sisäänratsastettavaksi Hevosopiston oman kasvatin Ypäjä Isännän, joka oli nuoresta iästään huolimatta iso, erityisesti säkäkorkeudeltaan (ei sitten leveydeltään niinkään). Opetimme parini kanssa Isännälle alusta alkaen juoksutuksen, satulan ja lopulta ratsastajan kantamisen selässä. Alussa Isännällä oli hieman omaa mieltä, erityisesti juoksutuksessa, vaikka muuten kiltti olikin. Selkään kiipeäminen ja askellajien opettelu menikin sitten paljon helpommin, ainoastaan kääntyminen oli hieman vaikeaa (erityisesti laukassa) kun hontelot jalat menivät välillä minne sattui.. B-hevosia meillä oli vuoden aikana muutamia, joiden kanssa teimme nuorten hevosten näytöt.

Ypäjä Isäntä

Ypäjä Ellen (pelkäsi puomeja, muttei esteitä :D)

Hetken aikaa B-hevosena ollut Ypäjä Hyrrä (vas.)

Alusta asti meillä oli nuorten hevosten lisäksi myös A-hevoset, joiden kanssa aloimme miltei heti harjoittelemaan jo ensimmäistä kouluratsastusnäyttöä varten (He B: K.N. Special). Totta puhuen, KROIn aikana minulla ei ollut kauheasti vaihtelua A-hevosen kanssa: Ypäjä Tocantins "Antti" oli nimittäin minulla miltei koko vuoden. Ensin minulle ei ollut kylläkään laitettu Anttia, mutta kun Antin ja toisen ratsastajan kemiat eivät kohdanneet, niin minä sain sen. Minulla oli tietysti se etu, että olinhan jo ratsastanut Anttia jonkin verran edellisellä opintolinjalla, joten tiesin jo hieman sen ajatuskulkua.

Ensimmäinen ratsastuskuva minusta ja Antista (kuvassa ei onneksi näy kuinka punainen olen)

Antti oli alussa e-rit-täin hidas pohkeelle ja muutenkin pääosin peruutus-vaihteella käyvä. Ensimmäiset ratsastustunnit olivatkin melkoista tuskaa, hiki valui nimittäin molemmilla. Pikku hiljaa aloin kuitenkin tajuamaan, miten Anttia piti ratsastaa. Kun aloimme kouluratsastuksessa käymään Anna-Mari Viitasen (Vinnun) tunneilla, silloin "tieni" Antin mieleen vasta avautui. Vinnu opetti tajuamaan, että erityisesti hitaita hevosia ei voi ratsastaa vaan kovempaa ja kovempaa, ilman että ne valuvat pitkiksi ja veteliksi - mieluummin hitaammin ja rauhallisemmin ja sitä kautta aktivoi takajalat mukaan. Sen jälkeen Antin ratsastaminen tuntui miltei helpolta :)

Antero keskiviikkokisoissa (josta tuli He A:n luokkavoitto!)

Paras <3

Tein Antin kanssa suurimman osan ratsastuksenohjaajan näytöistä (niin koulun kuin esteet). Ennen opiskelijoille tuloa Antti oli Perttu Pasurilla ratsastettavana. He menivät yhdessä pääasiassa esteitä ja Antti onkin hypännyt 110-120 cm ratoja. Esteratsastuksen saralla, minulla kesti aikansa, että pääsin hyppyihin mukaan. Antti korvasi alussa nimittäin hyvän hyppytekniikan raa'alla voimalla: hypyt lähtivät maasta melkoisella voimalla (erityisesti isommilla esteillä) ja ne suuntautuvat suoraan ylöspäin. Ja voin kertoa, että kun 175 cm valtamerilaiva lähtee ponnistamaan, siellä onkin mielenkiintoista olla. Alussa laukkakin oli niin hakusessa, että esteille oli hankala lähestyä. Laskeutuminen oli myös miltei turvalleen lentämistä. Muistankin erittäin elävästi Susanna Freyn (esteratsastuksenopettajamme) kommentit meidän ensimmäisen estenäytön jälkeen: "Työvoittohan se oli!" :D ja niin se oli minunkin mielestäni, näin jälkeenpäin ajatellen! Antin kanssa pääsin osallistumaan myös Markus Scharmanin esteklinikkaan, joka oli huippukokemus!

Ensimmäisiltä estetunneilta

Antti onkin monilta osin edelleen "elämäni hevonen" vaikka en enää opiskelekaan Hevosopistolla. Se on täydellisen kokoinen minulle, raamikas, kiltti ja ennen kaikkea tarpeeksi juntti :) Anttihan on nykyään Hevosopiston ratsastuskoululla, joten mikään tappokone se ei todellakaan ole ja juurikin sen kiltteyden takia sillä voikin ratsastaa miltei kuka tahansa. Mutta se onkin oma lukunsa, että miten sen saa kokoamaan itsensä, tekemään täydelliset takaosakäännökset ja pohkeenväistöt, laukkaamaan lyhyttä laukkaa, ravaamaan lisättyä ravia tasapainossa.. Antti ei anna nimittäin mitään ilmaiseksi, mutta sitten kun pääsee sen kanssa samalle aaltopituudelle, niin Antti tekee mitä tahansa ratsastajan puolesta. 

KROIn aikana pääsimme ratsastamaan paljon. Saimme usein lomailevien luokkien hevoset käyttöömme omien lisäksi, jolloin ratsastuskertoja saattoi tulla 3-4 per päivä helposti. Oli hienoa päästä ratsastamaan monilla erilaisilla hevosilla sekä esteitä että koulua. Kesällä pääsimme ratsastamaan myös maastoesteitä sekä nuorten että A-hevostemme kanssa. Maastoesteiltä jäi sekä meille että myös opettajille hyvät muistot, kun milloin mikäkin hevonen pääsi vapaaksi, kun erityisesti nuoret hevoset heittivät meitä tantereeseen ihan vain siksi, että oli niin kivaa. 

Ellen

Pääsin myös kilpailemaan paljon enemmän kuin hevosenhoitajalinjalla. Itse kilpailin mm. Antin kanssa koulua, esteitä ja kenttää aluetasolla. Kaikkien yllätykseksi (myös minun) sijoituimmekin monesti: mm. kisaviikolla sijoituimme sekä kentän harrasteessa että kouluratsastuksessa He A-luokassa. Esteet menivät myös hyvin, mutta emme vain olleet tarpeeksi nopeita sijoittuaksemme :)

Ensimmäisissä maastoestekisoissa (keskiviikkokisat)

Natsos, jonka kanssa olin Suomen ratsujen kuninkaallisissa.

Lorentson pääsin esittämään SRK:n orikavalkadissa, siinä vasta upea suomenhevosori!

Ratsastuksenohjaajalinjalla, ratsastuksen ohella, tietysti myös opetimme Hevosopiston ratsastuskoulussa. Saimme miltei heti keväällä omat opetusryhmät. Joillakin oli lapsiryhmiä ja joillakin aikuisratsastajia (ryhmät jaettiin pääasiassa opettamiskokemuksen mukaan). Itselläni oli melko paljon kokemusta tuntien pitämisestä jo valmiiksi, joten sain sekä keväällä että syksyllä aikuisratsastajien ryhmän. Jokaista opetusharjoitusta ennen suunnittelimme paperille tehtävän. Paperille (tai pikemminkin lomakkeelle) piti kirjoittaa tehtävän lisäksi myös mm. miten opetan ja miksi opetan. Se ei nimittäin riittänyt, että tekaisi pelkästään jonkun yksinkertaisen tehtävän päästään ja meni opettamaan. Jokaisen opetusharjoituksen kohdalla piti oikeasti miettiä. Omalla kohdallani "lomake" toimi erittäin hyvin: sekä asiakkaat oppivat että minä opin. Minkä tahansa liikkeen yleensä oppiikin itse paljon paremmin, kun pilkkoo avut "osiin". Opetusryhmien kanssa teimme syksyllä meidän opetusloppunäyttömme (välinäyttöjä emme ollenkaan tehneet, koska aika loppui kesken :D). Tietysti jokaisen opetusharjoituksemme jälkeen saimme palautetta, mutta se oli paljon pelottavampaa opettaa niin, että joku antoi siitä oikeasti numeron. Onneksi omalla kohdalla näytöt menivät hyvin - käsien tärinästä huolimatta..!

Opetusharjoituslomakkeen yksi osa-alue :)

Vuosi 2014 olikin minun paras vuosi tähän asti. KROIlla sain ratsastaa paljon, opettaa viikoittain, kantaa enemmän vastuuta tallissa, olla toimihenkilönä miltei jokaisessa tapahtumassa, tekemään "omaa" estettä (jokainen luokka saa halutessaan tehdä). Pääsimme myös HIHSiin ratsastamaan ratsastuskoulun hevosilla Hevosopiston esitykseen. Toimihenkilönä olemisesta tulikin pieni vitsi luokan kesken. Vaikka meitä oli vain kahdeksan, meidät pyydettiin aina kaikkialle: rakentamaan koulu- ja esteradat, auttamaan muitten luokkien este- ja koulunäytöissä, tekemään tallia kun muilta luokilta oli paljon opiskelijoita sairaslomalla... Ei ollut paikkaa, jonne KROIta EI olisi pyydetty. Mutta ei siinä mitään - esim. mitä enemmän kouluratoja rakensi, sitä paremmin kirjaimetkin oppi siinä samalla! 

HIHS-harjoituksissa Stikkanin kanssa

Järjestimme myös itse pieniä tapahtumia, kuten mm. ratsastuskoulun mestaruudet (ensimmäiset Hevosopiston rats.koulun historiassa) ja kirpputorin. Niillä tuotoilla (+ omat rahat) pääsimme tekemään opintomatkan Saksaan, Hampurin Derbyyn, joka oli hieno kokemus. Näimme siellä paljon hienoa ratsastusta (estekatsomo veti kummasti enemmän puoleensa) ja erilaisempaa hevoskulttuuria. Hampurin Derbyn kävijämäärä ja expo olivat myös aivan omaa luokkaansa, kun on tottunut näkemään vain Suomen pienempiä kisoja! Minä pääsin myös matkustamaan Ranskaan, kun minut valittiin Hevosopiston toiseksi edustajaksi kansainvälisiin EEN Student Championship -kilpailuihin. Oli kyllä erittäin erikoista, mutta hauskaa ratsastaa ranskalaisilla hevosilla :D Tähän loppuun vielä muutamia kuvia!

Tammojen punnitusjono

Roope, joka oli ratsastettavanani KROIn lopulla

Vakavana estetunnilla (minä vasemmalla Roopen kanssa)

Erittäin luvallisesti Ypäjä-hallissa (juomahaaste)

Meidän suunnitelma omasta esteestä

Pajalla tekemässä estettä sekä hiomassa ja maalaamassa puomeja

Stigu ja minä HIHS:ssa

EEN Student Championship, Ranska

Tästäkin tuli tällainen romaani! Vuoteen ehti mahtumaan kyllä vaikka mitä. Ehkä se sen takia menikin liian nopeasti :)

Ensi postaus onkin sitten normipostaus, eli kertoilen syksyn suunnitelmia (itsellä puntit tutisee jo) ja Rinan kuulumisia. Stay tuned!

Mari