5. Equine College Ypäjä - osa 2/4

Hei taas! Ypäjä-sarja jatkukoon!

Kuten ensimmäisessä osassa jo kerroin, pääsin siis opiskelemaan suoraan peruskoulusta kolmoistutkintoon Ypäjälle. Se, miksi valitsin juuri kolmoistutkinnon oli se, että jos joskus minulle sattuu jotain niin etten voi tehdä enää hevosalan hommia, niin minulla on sitten paperit, joilla voin jatkokouluttautua aivan johonkin muulle alalle. En kyllä millään keksi, mikä se "muu ala" olisi, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan...mutta asiaan!

Kolmoistutkinnossa suoritetaan kirjaimellisesti kolme tutkintoa. Valmistuttua siitä jää käteen sekä hevosenhoitajan ammattitutkinnon paperit, lukion päästötodistus (eli on suorittanut kaikki 75 pakollista kurssia) että ylioppilastutkinto (vähintään neljä ainetta hyväksytysti kirjoitettuna). Eroa vanhaan kaksoistutkintoon (joka on kyllä edelleen voimassa) on juurikin tuo lukion päästötodistus: kaksoistutkinnossa lukion kursseja tulee suoritettua vain osa, jolloin lukion papereita ei saa. Itselläni oli sen verran hyvä keskiarvo 9.luokalta päästyäni (ka 9.8), että minulle oli selvä päätös kumman valitsen. Siinä oli lisäksi sellainenkin hyvä puoli, että jos opiskelut olisivat vaikuttaneet liian rankoilta lukiossa, olisin saanut muuttaa sen kaksoistutkintoon. Tämän päätöksen tekivätkin muutamat meidän luokalta. Kaksoistutkinnosta ei pystynyt kuitenkaan pomppaamaan "ylemmäs" kolmoistutkintoon opiskelujen alettua.

Ypäjä-kisu, joka kävi välillä asuntolassamme :)

Kolmois- ja kaksoistutkinnossa on myös hieman eroa opiskeluajan kestossa. Kolmoistutkintoon on varattu aikaa neljä vuotta ja kaksoistutkintoon 3,5 vuotta, juuri nimenomaan lukio-opintojen eron takia. Kuitenkin, kolmoistutkinto on mahdollista suorittaa 3,5 vuodessa, jos vain haluaa ja jaksaa. Itse nimittäin tein niin, ja pari luokkakaveriani myös, koska meillä oli jo paikka KROI-linjalle (eli ratsastuksenohjaajalinjalle) ennen kuin olimme edes valmistuneet kolmoistutkinnosta. Tästä tempauksesta lisää Ypäjä-sarjan viimeisessä osassa, jossa kerron ratsastuksenohjaajavuodestani.

Meidän luokka oli ihka ensimmäinen "kolmoistutkintoluokka" ja siten olimmekin ns. koekaniineja. Kolmoistutkinnosta ei ollut nimittäin minkäänlaista varmuutta, että tulisiko se onnistumaan (tai pikemminkin tulisimmeko _me_ onnistumaan) ja saataisiinko kaikki sekä hevosenhoitajan että lukion kurssit suoritettua ajallaan. Tavallaan se oli mielenkiintoista kaikkien osalta, koska opettajatkaan eivät tienneet mitä tuleman pitää, mutta toisaalta se oli pelottavaa, koska emme olleet varmoja opiskeluiden onnistumisesta. Näin jälkeenpäin ajatellen, kaikki meni oikeastaan paremmin kuin olisimme uskoneet (ainakin suurimmalla osalla luokasta). 

Kämppäkaverini ja Paroni-poni.

Opiskeluiden alettua syksyllä 2010 meillä alkoivat heti vuorottelemaan hevosopisto- ja lukiojaksot: hevosopistojaksolla opiskelimme hevosenhoitajiksi ja lukiojaksoilla olimme kuin "normaaleja" lukiolaisia. Opiskelujen edettyä teimme myös hevosopistojaksoilla lukion kursseja, jotka piti suorittaa itsenäisesti. Minä (ja ne pari muuta, jotka valmistuivat myös aikaisemmin) suoritin hieman enemmän itsenäisiä kursseja Ypäjä-jaksoilla, mutta se ei ollut ainakaan itselleni suurikaan ongelma - olin kuitenkin sen verran motivoitunut opiskelemaan, että hevosenhoidon ohella teki oikeastaan hyvää avata myös lukion kirjoja :) 

Ensimmäisenä vuotena opiskelimme hevosopistolla pääasiassa kaikki pakolliset hevosenhoitajan ammattitutkinnon teoriat ja käytännöt. Siihen kuuluivat mm. hevosen anatomia, kengityksen perusteet, hevosen ajaminen ja varsan opetus. Itse sain todella paljon irti sekä teoriasta että käytännön tunneista. Oikeastaan kaikki mitä tapahtui Ypäjällä oli mielenkiintoista! Kävin katsomassa paljon valmennuksia ja toisten opiskelijoiden tunteja, koska mielestäni toisten ratsastuksesta oppii paljon. Erityisesti ensimmäisenä vuonna ja ennen suuntautumisia, kun Siiri (ex-heppani) joutui lähtemään pois Ypäjältä, minulla oli paljonkin aikaa katsella muiden ratsastusta. Voin myös lämmöllä suositella jokaiselle opiskelijalle/tulevalle opiskelijalle 5-tallin yläkerrassa olevaa kuntosalia, joka on nimenomaan opiskelijoiden käytössä. Ratsastuksen ja tallitöiden lisäksi täytyy oikeasti muistaa myös muu liikunta, ettei pääse jäykistymään tai tulemaan pahasti toispuoleiseksi.

Erään luokkalaiseni Paroni-poni, jota kävin aina kuvailemassa.

Suuntautumiset hevosenhoitajan opinnoissa alkoivat toisena vuotena. Suuntautumisvaihtoehtoina on (tai ainakin silloin oli) kengitys, hevosharrastepalveluiden tuottaminen eli harrasteohjaaja, nuorten hevosten ratsukoulutus, varustetyöt, varsan opetus sekä ravipuoli. Mainitsin muistaakseni edellisessä postauksessa, että olin laittanut jo etukäteis-hakulomakkeeseen, että haluan alustavasti nuorten hevosten ratsukoulutus -linjalle, eikä mieleni muuttunut, kun suuntautumislinjan ratsastuskokeet tulivat lukujärjestykseen. Tiesin, että halusin ratsastaa ja kehittyä nimenomaan ratsastajana. Perus hevosenhoitajan opintoihinhan kuuluu jonkin verran ratsastusta, mutta se ei ollut läheskään riittävä minulle. Muistan, että menin ratsastuskokeessa Soolemiio nimisellä suomenhevostammalla, jolla olin mennyt aikaisemminkin niillä vähillä tunneilla, joita meillä oli ollut. Minulla kävi silloin siinä mielessä hyvä tuuri, että olin mennyt "koehevosellani" jo aikaisemmin - monet saivat ratsukseen sellaisen hevosen, jolla he eivät olleet menneet lainkaan aikaisemmin. Ratsastuskokeessa ei vaadittu paljoa, sillä siinä katsottiin perusosaaminen ja muutama hyppy pienelle esteelle. Pääasiassa opettajat (=arvioitsijat, jotka olivat silloin Pirkko Herd ja Anni Heikkilä) katsoivat tasapainoa ja istuntaa. Ratsastuskokeen lisäksi jouduimme antamaan vielä suullisen itsearvion siitä, miten ratsastus meni, mitkä olivat kehittämisen kohteita jne. Suuntautumistulosten tultua sain ilokseni huomata, että olin päässyt haluamalleni linjalle eli nuorten hevosten ratsukoulutus -linjalle. Suuntautumisopinnot alkoivat sen jälkeen pikkuhiljaa kaikilla ja siitä alkoikin minulle ihan oma jakso Ypäjällä. 

Lukio-opinnot teimme Loimaan lukiossa. Nykyäänhän hevosopistolaiset menevät Forssan lukioon, sillä ilmeisesti Loimaalla ei enää jaksettu ypäjäläisiä :D no ei, ilmeisesti Forssan lukiossa kursseja pystyy suorittamaan helpommin itsenäisesti (tai jotain muuta vastaavaa), jonka vuoksi päätettiin siirtää lukio-opinnot sinne suoritettavaksi. Onneksi tämä muutos tuli vasta sen jälkeen, kun valmistuin, koska itse loimaalaisena asuin aina lukiojaksot pääasiassa kotona, erityisesti silloin, kun Siiri oli Loimaalla täyshoidossa eikä meillä ollut Ypäjällä nimikkohevosia. Lukio ei ollut mielestäni ollenkaan rankkaa, vaan pikemminkin mielenkiintoista. Voi olla, että osasyy on siinä, että rakastan lukemista, joten lukiokirjat olivat kirjoja siinä missä muutkin. Tottakai välillä tuli sellaisia jaksoja, että oli esimerkiksi paljon lukuaineita, esim. uskontoa, maantiedettä ja biologiaa, jolloin joutui oikeasti lukemaan paljon (jos halusi pysyä mukana tunneilla), mutta vastapainona lukuaineille olin valinnut musiikkia ja kuvaamataitoa, jotka toimivat "pään nollaajana" erittäin hyvin. Lukiossa opin pitämään maantieteestä, josta en pitänyt yhtään ala- ja yläasteella. Yllätyksekseni, koin lukioaikana myös matikan laskuissa sekä ruotsin kielessä "valaistumisen". En tiedä mistä sellainenkin tuli, ehkä huippu motivaatio auttoi siinäkin?! Kirjoitukset jaoin kahteen kirjoituskertaan. Kirjoitin yhteensä viisi ainetta: maantieteen (E=9), lyhyen matikan (E=9) ja ruotsin (M=8), pitkän englannin (M=8) ja äidinkielen (M=8). Äskeisessä lauseessa ovat myös kirjaimet (eli tulokset) oppiaineen perässä. Pakko myöntää, että olin (ja olen vieläkin) erityisen tyytyväinen maantieteen tulokseen, joka jäi ainoastaan muutaman pisteen L:stä (=10)! Lukio meni minun osaltani muutenkin hyvin: päästötodistuksen keskiarvo oli melkeinpä tasan yhdeksän. Yhtään kurssia en joutunut uusimaan eikä yhdestäkään kokeesta tullut nelosta...eiköhän sillä jo pitkälle päästä! Jouluna 2013 sainkin painaa valkolakin päähäni ja käteeni lukion paperit. Hevosopistolta valmistuinkin samoihin aikoihin (noin kuukausi aikaisemmin kuin lukiolta), eikä hevosenhoitaja papereissakaan häpeämistä ollut! Tähän loppuun vielä muutama kuva!

Epävirallinen YO-kuva Siirin kanssa. Oli muuten aika kylmä :)

No niin, tällaista tänään. Joudunkin jakamaan tämän Ypäjä-sarjan neljään osaan, nimittäin en tajunnut kuinka paljon tekstiä tästä tuleekaan :D seuraavassa osassa kerron sitten juurikin tuosta suuntautumisesta (nuorten hevosten ratsukoulutus -linjasta) ja siitä, millaisia A- ja B-hevosia minulla oli. Stay tuned! 

Ensi kertaan,

Mari