Edellisessä postauksessa tuli kerrottua, että pääsin hevosenhoitaja opinnoissani suuntautumaan nuorten hevosten ratsukoulutus -linjalle. Nyt kerron hieman enemmän siitä. Kaikkea en valitettavasti muista järjestyksessä (esim. mikä hevonen minulla oli milloinkin), mutta toivottavasti se ei haittaa.
Ns. remppalinjalla (ei saa sekoittaa siihen aitoon ja vaativampaan remonttiratsastajakoulutukseen) jokainen saa hoidettavakseen ja ratsastettavakseen vähintään yhden hevosen. Ensin alkuun se on yleensä hieman vanhempi hevonen, jota kutsutaan A-hevoseksi. A-hevosilla on jo kokemusta muista opiskelijoista ja näyttökokeista ja niillä onkin tarkoitus tehdä sitten jossain vaiheessa omat sekä väli- että loppuratsastusnäytöt. Kun opiskelijat saavat nuoremman ratsastettavan alleen, sitä kutsutaan yleensä B-hevoseksi. B-hevosella tehdään "nuorten hevosten näytöt" eli mm. nuoren hevosen näyttäminen ratsain, juoksutus sekä mahdollisesti myös irtohypytys.
 |
| Aina ratsastustuntien ei tarvinnut olla vakavia - nenäpäivänä ratsastettiin näin :) |
A- ja B-hevosten lisäksi remppalinjalla on myös erikseen nuorten hevosten koulutus -jakso, jolloin jokainen saa yhden sisäänratsastettavan nuoren hevosen. Sisäänratsastettava voi olla joko Hevosopiston omistama ja kasvattama hevonen tai se voi olla yksityinen, joka on tullut Hevosopistolle sisäänratsastettavaksi/peruskoulutettavaksi. Välillä sisäänratsastettava ei ole oikeasti sisäänratsastettava, vaan sillä ollaan jo oltu selässä. Joskus ne ovat opetettu pelkästään ohjasajolle/ajolle (kuten oikeastaan kaikki Hevosopiston varsat). Sellaisiakin tapauksia on ollut, että varsaa ei ole edes välttämättä käsitelty kauhean paljoa. Joskus nuori hevonen saa koulutusta koko rahan edestä, kun sitä opetetaan muuhunkin kuin kantamaan ratsastajaa selässä - Hevosopistolla on nuoria hevosia ajatellen täydelliset maastot ja olosuhteet kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti.
Toisena opiskeluvuonna, kun suuntautumisemme alkoivat, saimme ensin A-hevoset. Toisilla A-hevoset vaihtelivat monta kertaa ja toisilla ei niinkään, jos hevonen todettiin sopivaksi erityisesti näyttöjä ajatellen. Ensimmäinen pysyvä A-hevoseni oli muistaakseni pv-tamma Rebecca. Rebecan jälkeen minun pidempijaksoisia A-hevosia olivat mm. Ypäjä Tocantins, Vopros II ja Omora. Omora oli myöskin pv-tamma ja erittäin kokenut estehevonen. Omora menikin kaikesta yli: niin maastoesteet kuin rataesteet ylittyivät. Tein Omoralla suurimman osan estenäytöistä, mukaan lukien myös maastoestenäytön. Ypäjä Tocantins, "Antti", osoittautuikin "elämäni hevoseksi" hieman hankalasta alusta huolimatta. Sain sen myöhemmin ratsastuksenohjaajalinjallakin A-hevoseksi, joten kerron Antista enemmän sitten seuraavassa postauksessa. Vopros oli sinänsä ihan oma lukunsa, se oli ensin minulla vähän aikaa A-hevosena, jonka jälkeen se lähti toiselle luokalle ratsuksi, mutta loppujen lopuksi palautui minulle takaisin, koska kukaan ei halunnut ratsastaa sillä :D Vopros on niitä hevosia, jotka olisi parempia yksityisenä tai yhdellä ratsastajalla...tällä hetkellä se on myytävänä ja toivonkin, että joku ostaisi sen. Kiltimpää hevosta saa nimittäin hakea! Muita A-hevosia, jotka olivat hieman lyhempiaikaisia, olivat mm. Da Vinci SWE, Turnipsi, Fleur II, Sena, Soolemiio...tuntuu, että kaikkia Hevosopiston hevosia tuli silloin ratsastettua (ja hyvä niin)! :)
 |
| Omora loppunäyttöradan jälkeen :) |
 |
| Parhaista parhain Antti |
 |
| Vopros keskiviikkokisoissa |
B-hevosia minulla oli muutama kappale remppalinjan aikana (mm. Ypäjä Auri ja Ypäjä Eemeli). Nuorten hevosten koulutusjaksolla sisäänratsastettavana minulla oli yksityinen suomenhevostamma nimeltä Katin Iituli. Se olikin toinen kerta, kun pääsin sisäänratsastamaan nuoren hevosen, sillä ensimmäinen sisäänratsastettavani oli ollut ex-hevoseni Siiri. Hevosopistolla oli sinänsä erilaista sisäänratsastaa hevonen, sillä siihen oli varattu tietty aika (2-3 kk). Siirin kanssa teimme hieman pidemmän kaavan mukaan :) Iitulin kanssa tutustuimme ensin rauhassa juoksutukseen ja satulaan. Sen jälkeen menin osittain satulaan ja sitten kun se meni hyvin, niin lopuksi pääsin kokonaan selkään. Sitten vuorossa olikin kaikkien askellajien opettelu ja maastoilu. Nuorten hevosten koulutus -jaksolta jäi minulle oikein hyviä oppeja tulevaisuutta ajatellen ja se olikin erittäin hyvää tasapaino-, lihas- ja istuntaharjoitusta, kun erityisesti sisäänratsastettavilla hevosilla pitää olla kevyemmässä istunnassa. Peruskoulutetuillakin hevosilla voi olla vielä heikko selkä, jolloin niidenkään selässä ei saa istua liian raskaasti, erityisesti jos hevonen vaikuttaa haluttomalta liikkumaan ratsastajan istuessa alhaalla.
 |
| Ypäjä Eemeli |
Työssäoppimisista kerron sen verran, että meillä ehti olemaan kolme sellaista. Ne olivat kestoltaan n. 2-3 kk. Jokainen opiskelija sai pääosin valita oman työssäoppimispaikkansa (kunhan se täytti Hevosopiston kriteerit). Omat työssäoppimispaikkani olivat Suomenhevoskeskus Loimihaka (nyk. valmennuskeskus, Loimaa), Hessi-talli (nyk. Mammona-talli, Urjala) ja Millstones (Englanti). Näin jälkiviisaana minun olisi kannattanut valita jo ensimmäisenä työssäoppimisena jokin ulkomaan paikka. Kun menin vasta viimeisenä kertana ulkomaille, harppaus oli todella suuri. Olisin myös päässyt puhumaan enemmän kieliä, jos olisin uskaltautunut lähtemään Suomen rajojen ulkopuolelle aikaisemmin. Mutta sen voin kyllä sanoa, että jokaisesta työssäoppimispaikastani opin jotain, joten mikään paikka ei ollut "turha"!
 |
| Englantilaista maisemaa |
 |
| Yksi Hessi-tallin kasvateista, jota sain ratsastaa työssäoppimisen jälkeenkin |
Remppalinjallakin voi vielä tehdä suuntautumisvalinnan: voi suuntautua joko koulu- tai esteratsastukseen. Meidän ryhmäläisillä oli miltei heti selvä visio - esteitä sen olla pitää! Estesuuntautuneet voivat hypätä myös maastoesteitä, joita koulusuuntautuneet eivät pääse ratsastamaan. Suuntautumisvalinnan mukaan myös ratsastusnäytöt vaihtelevat. Jos olisimme valinneet kouluratsastuksen, esim. loppunäyttönämme olisi ollut He A:n ohjelma. Esteratsastuksessa niin ikään meillä oli loppunäyttönämme rata 5, joka on tasoa kavaletti-105cm. Näytöt tulevat vastaan jossain vaiheessa suuntautumista, mutta välinäytöt pyritään aloittamaan mahd. aikaisin, jotta loppunäytöille jää enemmän harjoitusaikaa. Itselläni meni oikeastaan kaikki ratsastusnäytöt mukavasti (arvostellaan 1-3 tai uusittava) ja suuri kiitos kuuluukin niille hevosille, joilla sain mennä ne. Esteratsastuksen loppunäyttö tuli jopa videolle, joka onkin tässä heti alapuolella (rata 5:sen täysistä pisteistä eli numero 3:sesta saankin kiittää Omoraa)!
 |
| Hhlu10/rk esteloppunäytön jälkeen! |
Kaikkien näyttöjen väleissä kävimme hakemassa kokemusta myös kisaradoilta. Saimme osallistua miltei aina keskiviikkokisohin, jotka ovat edelleen erittäin loistavia harjoituspaikkoja nuorelle hevoselle tai kokemattomalle ratsastajalle. Pääsimme myös Hevosopiston kisaviikolle kisaamaan, josta seuraavassa postauksessa hieman enemmän.
Hevosenhoitajaopintoihin kuuluu myös toimihenkilönä toimiminen. Olimme "toimareita" mm. Finnderbyssä, Kisaviikolla, Suomenratsujen kuninkaallisissa, oripäivillä yms. Kävimme melkeinpä kaikki tapahtumat läpi. Itse halusin aina esteryhmään: parhaimpia tapahtumia olikin sen osin Finnderby ja kisaviikko, sillä siellä pääsi Derby-kentälle katsomaan esteratsastusta aivan vierestä :) Oli myös erittäin opettavaista rakennella erilaisia esteratoja ratamestarin mukaan, siinä samalla pystyi nimittäin tarkkailemaan erityisen hyvin esimerkiksi sarjojen ja suhteutettujen välejä! Minulle mieleenpainuvin toimihenkilömuisto ei kuitenkaan tullut esteradalta, vaan se tuli siltä matkalta, kun olin menossa toimihenkilöksi. Oli juuri sopivasti ensimmäinen Finnderby-päivä ja viiletin menemään pyörän kanssa 4-tallin takana olevaa soralla päällystettyä mäkeä ja kas kummaa, vedin sinne hienosti lipat. Tuloksena oli: pyörän tanko vinossa ja itselläni vasen puoli ruhjeilla. Jouduinkin menemään Derby-kentän vieressä olevaan ambulanssiin puhdistuttamaan haavat, koska ne olivat keränneet sen verran hiekkaa. Voitte kuvitella kuinka noloa se oli, kun ambulanssi oli kuitenkin tilattu kuitenkin ratsastuskisoja varten. Ja ettei tämä olisi jäänyt tähän, kaiken lisäksi poltin sinä päivänä erittäin pahasti vasemman jalkani ollessani ratahenkilönä, sillä en pystynyt koukistamaan vasenta polveani, jolloinka minun täytyi pitää sitä istuessani koko ajan suorana! Sain ohikulkijoilta erittäin paljon katseita :) Tässä vielä muutama kuva - arvet ovat edelleen muistona sekä polvessa että kyynärpäässä....
Kuten huomaatte, tästäkin postauksesta tuli melkeinpä romaani. Ensi postaus onkin viimeinen Ypäjä-sarjasta ja se tulee käsittelemään minun viimeistä vuotta Ypäjällä, kun olin ratsastuksenohjaajakoulutuksessa.
Kaikki kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita, liittyivät ne sitten Ypäjään tai eivät :)
Ensi kertaan siis,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti